Näin syntyvät maukkaat luonnolle ja meille kuluttajille hyväksi olevat luomukasvikset

Ruokaviraston vuoden 2025 tilastosta näkyy, että porkkana, sipuli, kaali ja tuoreena korjattava herne ovat kasvilajit, joiden luomupinta-alat ovat suurimmat.
Kaikkia niitä ja lukuisia muita kasviksia kuten purjoa, valkosipulia, lehtikaalia, kesäkurpitsaa, maa-artisokkaa, juuripersiljaa, palsternakkaa, lanttua ja salaattifenkolia viljeltiin Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan maakunnissa yhteensä lähes 90 hehtaarilla. Luomuperunaa viljeltiin vain 7 hehtaarin alalla. Sen luomuviljely painottuu vahvasti Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueille.
 

Tässä keskitytään kertomaan avomaan vihannesten ja juuresten viljelymenetelmistä. Silloin huomio kiinnittyy eritoten kasvinsuojeluun, koska siinä tavanomaisen ja luomuviljelyn erot näkyvät selvimmin. Ja ilman muuta myös lannoituksessa, joka luomutuotannossa tehdään viherlannoitusta ja orgaanisia lannoitevalmisteita käyttäen.
Varastointi, tuotteiden kauppakunnostus ja myynti tapahtuvat vastaavalla tavalla kuin tavanomaisessakin tuotannossa. Pientilojen sato myydään kuluttajille REKO-jakeluiden ja ruokapiirien kautta. Suuret määrät kulkevat tukkuliikkeiden kautta vähittäiskauppoihin ympäri Suomen. Sato, joka ei täytä vähittäiskaupan kauppakunnostusvaatimuksia myydään pestyinä tai kuorittuina ja paloiteltuina suurtalouskeittiöille ja jatkojalostusyrityksille.

Miksi torjunta-aineiden käyttö herättää huolta?

Tavanomaisessa avomaanvihannesten ja juuresten viljelyssä käytetään kemiallista rikkakasvien torjuntaa ja kasvitautien ja tuholaisten torjuntaa.

Jatkuvasta torjunta-aineiden käytöstä aiheutuu resistenssiä eli torjunta-aine ei enää tehoakaan yhtä helposti kuin ennen tai ei ollenkaan ja joudutaan hankkimaan yhä vahvempia valmisteita tai ruiskuttamaan useampaan kertaan.

Suuri osa torjunta-aineesta ei jää kohteisiin mihin niillä tähdätään, vaan hajoaa ilmaan, sitoutuu maahan tai huuhtoutuu veden mukana aiheuttaen häiriöitä maatalous- ja vesiekosysteemeissä.

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tutkivat torjunta-ainejäämien pitoisuuksia vesistöissä ja maaperässä. Ympäristökeskuksen tutkimusten mukaan torjunta-ainejäämiä löytyy noin kolmasosasta tutkituista pohjavesialueista, havaintopisteistä ja näytteistä. Pohjavesien pitoisuudet ylittävät juomavedelle asetut raja-arvot monin paikoin. Myös pintavesissä yksittäisten aineiden pitoisuudet ylittävät toisinaan ympäristölle turvallisen pitoisuuden. 

Luonnonvarakeskus on tutkinut jäämäpitoisuuksia viljelmien mullasta. Jäämiä löytyi hyvin usein, kolmasosasta näytteitä löytyi viiden erilaisen aineen jäämiä. Raportin tiivistelmässä todetaan, että ekologisen riskinarvioinnin mukaan noin viidesosassa viljapelloista jäämien ympäristölle aiheuttama riski oli keskisuuri ja useimmilla vihannespelloilla kohtalainen tai suuri. Näytteet otettiin vihannesviljelmiltä keskellä kasvukautta, jolloin torjunta-ainepitoisuudet ovat korkeimmillaan.

Torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia ongelmia eliöyhteisölle

Vesistöihin päätyneet hyönteismyrkyt vahingoittavat muun muassa kalojen ja sammakoiden poikasvaiheita. Pelloilta poikasilleen ravintoa etsivät linnut saavat torjunta-aineiden käytön jälkeen vioittuneita hyönteisiä helposti kiinni. Samalla ne vievät niiden mukana torjunta-ainetta poikasilleen, mistä seuraa ripulia ja kasvun heikentyminen, jopa menehtyminen.

Useiden torjunta-aineiden käyttöohjeissa muistutetaan, että niitä ei saa levittää pölyttäjähyönteisten lentoaikaan, mutta se ei estä aineista johtuvia haittoja, koska pienetkin pitoisuudet vaikuttavat häiritsevästi elintoimintoihin.

Suomessa eniten käytetyn torjunta-aineen glyfosaatin on todettu heikentävän kimalaisten kykyä oppia ja muistaa kukkien värejä ja siten löytää tehokkaasti ravintoa. Suuri määrä hukkareissuja heikentää koko yhdyskunnan elinvoimaisuutta. Jäämille altistuminen heikentää myös niiden suoliston terveyttä ja siten taudinvastustuskykyä.

Luomusadon salaisuudet eivät ole mitään salaisuuksia 

Koko viljelyn perustana on tasapainoinen, kunkin viljelykasvin tarpeita vastaava ravinnetaso ja maan hyvän rakenne, jolloin kasveja stressaavat tekijät kuten ravinnepuutteet, märkyys ja maan tiiviys saadaan minimoitua.

Kasvinterveyden keinovalikoimaa

- Viljelykierto eli kasvinvuorotus, vain yksi tai korkeintaan kaksi vuotta samaa kasvilajia samalla paikalla. Välivuosia vähintään 3 vuotta, jopa enemmän, näin estetään maalevintäisten kasvitautien ja maassa talvehtivien tuhohyönteisten runsastuminen.

- Välivuosina panostetaan monivuotisten kestorikkakasvien, kuten juolavehnän torjuntaan, koska vihannes- tai juuresvuonna niiden poistaminen on vaikeaa.
 

- Kukkivien kasvien kasvustoja viljelykasvien välille ja peltojen reunoille houkuttelemaan luontaisia vihollisia.

- Kasvustojen peittäminen harsoilla ja verkoilla taimivaiheen aikana ja myöhemminkin lentävien tuhohyönteisten esiintymisaikaan. 

- Tuholaisten esiintymisen seuranta ja luomutuotantoehdoissa sallittujen biologisten kasvinsuojeluainevalmisteiden käyttö torjuntakynnyksen ylittyessä.

Rikkakasvien hallinta vaatii useiden eri keinojen käyttämistä

Monien avomaanviljelykasvien alkukehitys on hyvin hidasta eivätkä kasvien lehdet varjosta maata pitkään aikaan, jolloin rikkakasvit pääsevät kasvamaan esteettä. 

Rikkakasvien hallinta on erittäin tärkeä työmaa avomaan vihannesten ja juuresten viljelyssä, koska rikkakasvit kilpailevat viljelykasvin kanssa valosta, vedestä ja ravinteista. Rikkakasvit myös ehkäisevät maan kuivumista, mikä voi olla hyväkin asia toisinaan, mutta silloin kun rikkakasvilla ja viljelykasvilla on yhteisiä kasvitauteja rikat lisäävät kasvitautien leviämistä.

Koneellisesti korjattavia kasveja viljeltäessä, esimerkiksi sipuli, porkkana, palsternakka, suureksi kasvavat rikat haittaavat konenostoa, tai jopa estävät sen kokonaan. Rikkakasvien mukana nousee suuria multapaakkuja, jotka tukkivat nostokoneen mekanismit tai haittaavat kasvien kulkua niin, että syntyy kolhuja ja vaurioita. Katkenneet ja murskaantuneet kasvikset ja juurekset eivät ole kauppakelpoisia ykkölaatuisina ja kolhut myös heikentävät sadon säilymistä varastoissa.

Rikkatorjuntaa tehdään jo edellisenä vuonna tiheillä, peittävillä kasvustoilla ja tarvittaessa muokkauskesannoilla. Kasvien satovuonna rikkakasvien määrää pystytään hallitsemaan monin tavoin. 
Ennen kuin viljelykasvit nousevat taimelle tai ennen kuin ne istutetaan voidaan kasvuun jo lähteneet rikkakasvit polttaa, eli liekittää, vioittamatta viljelykasvia. Myöhemmin jatketaan rivivälien harauksilla. Konetyön lisäksi tarvitaan kitkentää käsin ja kuokkia apuna käyttäen, koska viljelykasvien kasvaessa suuremmiksi ja lehtien peittäessä rivivälin koneita ei voi enää käyttää. 
Rikkakasvien määrä vaihtelee paljon sääolosuhteiden ja viljelymaan rikkakasvipaineen mukaan. Työtehoseuran viime vuonna julkaisemassa tutkimusraportissa, mainitaan, että käsinkitkennän työnmenekki voi olla muutamia kymmeniä tunteja tai jopa kolmesataa tuntia per hehtaari. Luomukasvisten- ja juuresten viljelyssä työmäärää lisää myös harsojen ja verkkojen poistaminen kasvuston päältä ja takaisin asettaminen ennen konetöiden tekemistä ja kitkentää.

Linkkivinkit vievät tutustumaan muutamaan Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun -hankkeen alueella toimivaan luomutilaan, jotka viljelevät avomaan vihanneksia ja juureksia.

Lietlahden tila on Mikkelin Haukivuorella
Vuoden  2021 toukokuussa eteläsavolainen luomuporkkanan viljelijä kertoi kuinka luomuporkkanaa viljellään. Hän muun muassa esittelee peittaamattomat hyväntuoksuiset siemenet, joita voi käsitellä paljain käsin, koska niitä ei ole kuorrutettu kemiallisella peittausaineella. Videon välityksellä pääsee näkemään myös ammattimaisen luomuporkkananviljelyn koneita. Video on tehty koululaisille suunnatussa RuokaTutka-hankkeessa.

Porkkanan matka – Miten luomuporkkanoita viljellään? 28.5.2021

Lokakuussa on porkkanannostoaika, sitä pääset näkemään norjalaisesta videosta, jossa näkyy vastaavanalainen yhtä riviä kerrallaan laatikkoon nostava kone kuin RuokaTutkan videossa vilahtaa.

Aholaisten luomutila on Joroisissa  
 

Sikiönmäen luomutila on Rääkkylässä
 

Kankaanrinteen luomutila on Leppävirralla

Kirjoittaja: Brita Suokas, Luomuliitto