KM Ruutukisan voittoon asiantuntijoidemme laajalla osaamisella
Käytännön Maamiehen järjestämässä ruutukisassa miteltiin tänä vuonna syysvehnällä. ProAgrian joukkue nappasi satokisan voiton komealla 11 188 kg/ha tuloksella. Voitto irtosi perusasioihin keskittymällä, ilman turhaa kikkailua.

Joukkueemme lähestyi ruutukisaa kuten asiakkaidemmekin lohkoja. Toisten pelloille tehtävät viljelyohjelmat ovatkin jäsentemme vahvuuksia.
- Suunnitelma räätälöitiin juuri kyseiselle lohkolle, hyödynnettiin olemassa olevia tuotantopanoksia ja reagoitiin kasvuston ja säiden antamien havaintojen pohjalta, summaa joukkueen kapteeni Vesa Koivula.
Kun joukkueemme jäsenten kokemukset lyö yhteen, taustalta löytyy tuhansia lohkoja, eri maalajeja ja maanäytteitä.
- Jokainen toi omat näkökulmansa peliin – välillä heiteltiin ihan hullujakin ideoita ja niistä jalostui hyviä ratkaisuja, naurahtaa Raita Laaksonen.
Yhdessä ideointi on iso etu myös asiakkaille. Vaikka viljelysuunnitelman tekisi yksi asiantuntija, sen takana seisoo aina koko porukan laaja kokemus ja ideat.
Viljelystrategia perustui kokemukseen
Joukkueemme ainoa tietoinen riski oli lajikevalinta. Bright-syysvehnä on osoittanut potentiaalia lajikekokeissa. Suomessa lajikkeen talvehtimisesta on vielä vähän kokemusta. Lajiketta ehdotti Kimmo Turunen, joka tekee meillä ProAgria Etelä-Suomessa ruiskuntestauksia. Muuten joukkueemme viljelystrategia nojasi pitkälti hyväksi havaittuihin menetelmiin ja perusasioiden huolelliseen tekemiseen.
- Emme lähteneet kikkailemaan tai kokeilemaan mitään taikapölyä. Esimerkiksi biostimulanteista kaipaamme vielä lisää tutkimustietoa. Tähän asti ne ovat näyttäneet hyvin vähän tehoa lohkoilla, joiden kasvukunto on kunnossa, toteaa Netta Leppäranta.
Kalkitusta joukkue ei tehnyt, sillä maanäytteiden mukaan pH oli hyvällä tasolla ja sen nostaminen olisi voinut häiritä hivenien kuten mangaanin saantia. Kaliumia tarjottiin runsaasti, sillä maanäytteiden mukaan siitä oli lohkolla puutetta. Typen saanti varmistettiin kasvukauden loppuun saakka. Kilpailussa käytettiin neljää lannoituskertaa kesässä, mutta tällainen strategia ei ole tiloilla käytännössä realistinen. Jo kahdenkin lannoituskerran toteuttaminen on monille haasteellista.
- Bright on lajike, joka käyttää typpeä runsaasti vielä kasvukauden loppupäässäkin, avaa Raita Laaksonen.
Intense Fosfa oli joukkueelle ainoa uusi tuttavuus. Sen sisältämät hivenet vastasivat hyvin maanäytteissä esiin nousseisiin puutoksiin.

Joukkue seurasi tarkasti sääoloja. Viileän kevään vuoksi lannoitusta jaettiin maltillisemmin alkukaudella.
- Rikkisalpietari osoittautui todennäköisesti erinomaiseksi valinnaksi, arvioi Asko Laapas, jolla on vankka tietämys rikin merkityksestä nurmiviljelyn puolelta.
Rikkisalpietari saattoi olla yksi syy siihen, että kovan sadon lisäksi myös valkuaispitoisuus nousi 12.3 prosenttiin ja ylitti komeasti myllyjen vaatimukset.
Kasvinsuojelussa joukkue käytti tuttuja aineita, jotka ovat laajasti tiloilla käytössä ja joista jokaisella ryhmän jäsenellä oli kokemusta.
Viljelysuunnittelu - miksi ajoitus ratkaisee?
Joukkueen jäsenet kannustavat viljelijöitä starttaamaan ajoissa viljelysuunnitteluun. Ideaalitilanteessa viimeistään edellisenä syksynä muodostetaan viljelysuunnitelman runko, täsmennykset keväällä ja olosuhteisiin reagointi kasvukaudella esimerkiksi kasvustokäyntien havaintojen pohjalta. Samaan tapaan kuin ruutukisassakin tehtiin.
- Suunnittelu syksyllä kannattaa, kun edellinen kasvukausi on hyvin muistissa. Samalla selviää tarvittavat tuotantopanokset ja ne on mahdollista hankkia yleensä edullisemmin, suosittelee Vesa Koivula.
- Talous huomioidaan aina osana suunnittelua. Mitä todella kannattaa tuottaa tulevalle kaudelle oma tilanne ja markkinat huomioiden. Kasvikatelaskemat ovat tähän yksi oiva työkalu, jatkaa Anne Tolonen.
Kisan resepti oli lopulta yksinkertainen: onnistunut lajikevalinta, jaettu lannoitus, maanäytteisiin perustuvat ratkaisut, hivenravinteiden täydentäminen ja olosuhteisiin reagoiminen. Näillä samoilla opeilla voidaan tehdä tulosta myös asiakkaiden pelloilla – ja aina tilakohtaisesti räätälöitynä. Pienilläkin muutoksilla voi saada jo merkittäviä sadonlisiä.
- Meidän suomalaisten viljelytyyli on aika varovainen. Jos potentiaalia lohkolla on, voisi rohkeammin panostaa, pohtii Netta.
















