Montaa eri lajia viljaa, moneen eri tarkoitukseen
Viljat ovat oikeastaan aika monimuotoinen viljelykasvien ryhmä, joita nimetään myös käyttötarkoituksen mukaan. On suurimokauraa, puhdaskauraa, kevätvehnää, syysvehnää, syysruista ja kevätruista, spelttiä sekä mallasohraa oluen valmistamista varten.

On myös maatiaisviljoja kuten mustakuorinen mustakaura ja kuoreton Jorma-ohra. Jatkojalosteita löytyy luomuna, osa vähittäiskaupan hyllyistä, osa tuotteista vain paikallisesti suoramyyntitiloilta tai – myymälöistä.
Sitten on vielä ruisvehnä, rukiin ja vehnän risteytys, satoisa jaloste, jota viljellään rehuksi. Jos suurimoiksi, hiutaleiksi ja leivontajauhoiksi tai maltaiksi tarkoitettujen ohran, kauran, vehnän ja rukiin laatu ei olekaan riittävä kuluttajatuotteiksi jalostusta varten, ne syötetään luomueläimille.
Tiesitkö tämän puhdaskaurasta, joka sopii keliaakikoille
Vehnä, speltti, ohra ja ruis sisältävät gluteenia synnyttäviä valkuaisaineita. Kaurassa ei näitä ole. Gluteeni on sitkeää, elastista sidosainesta, josta leivonnan yhteydessä käytetään nimitystä sitko. Tästä syystä kaurajauhoista tulee hauraita leivonnaisia.
Puhdaskaura on aivan samaa kauralajia kuin kaikki muutkin, erona on, että tilalla viljely ja sadon käsittely toteutetaan niin, että sadossa ei ole muiden viljojen jyviä tai niitä on niin vain aivan pieni määrä, joka tuotannon sopimusehtoihin on kirjattu. Ostaja testaa erän ennen hyväksymistä puhdaskauratuotteiden valmistukseen.
Viherlannoitusta ja viljaa vuorotellen
Viljakasveja voi viljellä hyvin monenlaisissa viljelykierroissa, välikasvina juuresten ja kaalien viljelmillä ja öljykasvien sekä palkokasvien kanssa vuorotellen. Viljelykierrossa on aina vähintään viljan ja palkokasveja sisältävien viherlannoituskasvustojen vuorottelu. Viherlannoituksen laajat juuristot möyhentävät maata ja typensidonta tuottaa maahan typpeä. Viljakasvien juuristot ovat muihin viljelykasveihin verrattuna heikkoja, juuret eivät leviä maassa laajalle, joten kasvit eivät ole hyviä irrottamaan maasta ravinteita, vaan niille pitää tarjota niitä ” valmiiksi irrotettuna” maahan muokatulla voimakaskasvuisella viherlannoituksella. Toinen vaihtoehto on käyttää kompostia tai kaupallisia orgaanisista aineksista tehtyjä kierrätyslannoitteita.
Viherlannoitusvuodet toimivat myös viljojen kasvitauteja ehkäisevinä ja rikkakasvien runsastumisen estäjinä. Sekä kasvitaudit että rikkakasvit runsastuvat, jos viljellään viljaa viljan perään. Varsinkin, jos viljalaji pysyy aina samana ja kasvinravinteina käytetään pelkästään helppoliukoisia väkilannoitteita, joissa maahan ei tule orgaanista ainesta korvaamaan sadossa poistuvaa kasvimassaa.
Silloin on kyse monokulttuuriviljelystä, joka jatkuessaan heikentää viljelysmaan laatua ja kaventaa eliöiden ja kasvien lajirunsautta maatalousympäristössä. Luomutuotannon viljelykierto eli kasvinvuorotus toimii päinvastoin, se ylläpitää sekä maanalaista että maanpäällistä monimuotoista ja elävää eläin- ja kasvilajien verkostoa.
Ketolan tilalla viljellään montaa eri viljalajia, rehuviljaa ja leipäviljoja lue lisää täältä.
Kuva: Brita Suokas
Rehuviljaa ja leipäviljoja samalta tilalta
Useimmiten luomuviljat viljellään viljanviljelyyn erikoistuneilla tiloilla, joilla viljellään yhtä tai useampaa viljalajia, öljykasvia tai hernettä ja härkäpapua.
Monipuolisimman ja omavaraisimman viljanviljelyn saa kuitenkin toteutettua tilalla, jolla on nurmirehulla kasvatettavia märehtijöitä; nautoja tai lampaita.
Luonnonmukainen maatalous- kirjassa esitellään pitkä ja monipuolinen viljelykierto tilalle, jolla on pieni lypsykarja. Lehmille tarvitaan paljon nurmirehua ja lisäksi ruokintaan tarvitaan täydennykseksi viljaa ja viljan olkia kuivikkeiksi. Tilalla on niin paljon peltoa, että siellä voidaan viljellä myös leipäviljaa, jota myydään tilalta ulos. Kasvustot seuraavat silloin toisiaan seuraavanlaisessa järjestyksessä:
Ohra tai Kaura, jonka kanssa yhdessä kylvetään apilan- ja heinänsiemenet– > Apilanurmi 1. vuosi -> Apilanurmi 2. vuosi -> Apilanurmi 3. vuosi -> Ruis tai syysvehnä -> Hernettä ja kauraa seoksena.
Karjanlantaa levitetään ja muokataan maahan keväällä ennen ohran tai kauran ja nurmisiementen kylvöä. Apilanurmivuodet kasvavat pääasiassa typensidonnan voimalla ja jos tilalla on lietelantanavetta, voidaan lietettä levittää myös sadonkorjuun jälkeen virkistämään nurmen kasvua.
Viimeisenä nurmivuonna ei nurmesta enää oteta kahta satoa, vaan kasvimassa muokataan maahan syksyllä kylvettävän rukiin tai vehnän lannoitukseksi. Herneen ja kauran seos kasvaa herneen typensidontakyvyn voimin ja edelliseltä vuodeltakin on jäänyt vielä kasvinravinteita seuraavalle kasville. Kaura on kevätviljoista paras ottamaan ravinteita maan ravinnevaroista ja se toimii tukikasvina rentovartiselle herneelle pitäen sen pystyssä, jotta puinti onnistuu ja sato saadaan hyvälaatuisena talteen. Kauran juuristossa elää sienilajeja, jotka puhdistavat maata muiden viljojen taudeista, joten sen viljely parantaa muidenkin viljojen kasvatusedellytyksiä.
Tällainen yhdistelmä toteutuu esimerkiksi Alapihan tilalla, jolla kasvatetaan emolehmiä ja viljellään puhdaskauraa ja rypsiä lue lisää täältä.

- Luomun osuus kaikesta Suomen viljamäärästä oli neljä prosenttia vuonna 2025.
- Kauran osuus luomuviljasadosta oli 74 prosenttia.
- Kauran terveyshyödyt on tutkittu, se auttaa alentamaan kolesterolia, tasaa verensokeria ja tukee suoliston terveyttä. EU on hyväksynyt kauran betaglukaanille virallisen terveysväitteen: "Kauran betaglukaani alentaa veren kolesterolitasoa."
Kuunteluvinkki YLE Areenasta
Aristoteleen kantapää ohjelma - Kuinka viljat löysivät tiensä Suomeen ja mistä niiden nimet tulevat?






