Syysviljan viljely – miten se tapahtuu naapurissamme Ruotsissa

Syysvehnän lisäksi, myös syysohraa on viljelyssä pienellä osuudella alasta, mutta viljelyalan kasvua on viimeisten 12 vuoden aikana ollut miltei 80 %. Syksyt muistuttavat alueella olosuhteiltaan paljon meidän syksyjämme. Puinnit jatkuvat elokuun alusta syyskuun lopulle ja syysviljaa kylvetään syyskuun 10. päivän tienoilta aina syyskuun lopulle. Alueella on paljon savimaita.

Näin meille kertovat ruotsalaiset neuvojakollegamme Ingrid Bechtel ja Line Strand Hushållningssällskapetista. Tapaamme tiedonvaihdon merkeissä verkossa ja tarkoituksemme on edistää yhteistyötä kasvinviljelyn parhaiden käytäntöjen jakamisessa. Tällä kertaa on meidän vuoromme kuulla neuvojien viljelykokemuksista syysviljan viljelyssä.

Koska Ruotsissa syysviljaa viljellään laajamittaisemmin, kuin meillä, on tiedonvaihto hyvin antoisaa. Paljon löytyy myös yhteistä, kuten syksyn olosuhteet tänä vuonna. Keski-Ruotsissakin loppukesä ja alkusyksy ovat olleet sateisia. Tämän vuoksi syysviljojen kylvökausi jatkuu pitkälle lokakuuhun. Ilmastonmuutos on edennyt, mikä on selkeästi todettavissa pidentyneinä kasvukausina, Ingrid Bechtel kertoo. Vuodesta 1961 kasvukausi on pidentynyt Sveanmaalla lähes kuukauden. Syksyt ovat entistä pidempiä ja talvet entistä lämpimämpiä. Ingrid kertoo, että syysrapsin viljely on tullut mahdolliseksi heidän alueellaan ja syysvehnää voidaan viljellä jo Piteån korkeudella asti. Meillä Suomessakin ilmaston lämpeneminen voi mahdollistaa korkean satopotentiaalin omaavien syysviljojen viljelyalan lisäämisen.

Syysviljakasvuston perustaminen

Syysviljan viljelyssä kaikki lähtee liikkeelle hyvästä kylvöalustasta. Siemen tulee saada tasaiselle kylvöalustalle ja siemenen ympärillä on oltava hienoa maa-ainesta, jotta siemenet saavat riittävästi kosteutta. Syksyt voivatkin olla myös kuivia, kuten syksy 2022. Karkeampi rakenne aivan pintamaassa puolestaan vähentää liettymisen ja kuorettumisen riskiä. Kylvösyvyys on syytä tarkistaa kylvön yhteydessä, mikä jää Ingridin mukaan syyskiireissä monilta viljelijöiltä tekemättä.

Kuten meilläkin, tyypillinen syyskylvöisten maanmuokkausmenetelmä Sveanmaalla on kevennetty muokkaus kultivaattorilla tai lautasmuokkarilla. Kevennetty muokkaus tai suorakylvö säästävät aikaa ja pienentävät kuluja. Märkinä vuosina, kuten tänä syksynä, syysviljamaita on perustettu paljon myös kyntämällä. Ingrid esittelee 20-vuotisten kenttäkokeiden tuloksia Ultunasta. Ne osoittavat, että kevennetyn muokkauksen käyttö ei vähennä satoa pitkässä juoksussa verrattuna kyntöön, mikäli käytetään monipuolista viljelykiertoa. Viljamonokulttuurissa tilanne näyttää hieman erilaiselta.

Joka tapauksessa kevennetysti muokatessa tulee pohtia, miten tullaan toimeen peltoon jäävän olkimassan kanssa. Runsas olkimassa pellon pinnassa on haaste kunnollisen kylvöalustan perustamiselle. Pahimmillaan orastuvan syysviljan juuret eivät pääse kunnolliseen kosketukseen maahan olkimassan takia, Ingrid selittää.

Syysviljan lannoituksesta

Ingrid Bechtelin ja Line Strandin esityksessä korostuu selkeästi fosforin merkitys syysviljan syyslannoituksessa. Fosfori vaikuttaa keskeisesti juurten kehitykseen, mikä puolestaan vaikuttaa kasvuun lähdön onnistumiseen keväällä. Ingrid kertoo heidän suosittelevan Hushållningssällskapetissa ainakin 20 kg/ha fosforilannoitustasoa syyslannoituksen yhteydessä. Myös Ruotsissa toteutetut Yaran lannoituskokeet osoittavat, että syksyllä annettu fosfori lisää satoa tilastollisesti verrattuna pelkkään typpilannoitukseen. Viljelijöiden talous toki vaikuttaa monesti siihen, miten paljon fosforilannoitusta syksyllä annetaan.

Nykyisin EU-tukijärjestelmä on Ruotsissa kannustanut viljelijöitä ottamaan käyttöön täsmäviljelymenetelmiä. Nämä ovatkin yleistyneet viljelijöiden keskuudessa Ruotsissa, vaikka monilla tiloilla ei vielä olekaan menetelmiin yhteensopivia koneita. Line ja Ingrid esittelevät meille Hushållningssällskapetin Markkartering-palvelua, jonka avulla voidaan luoda karttoja lohkon sisäisten satovaihteluiden tai maaperän ominaisuuksien vaihtelun tunnistamiseksi (https://markkartering.se/). Näiden karttojen avulla voidaan puolestaan luoda siirtotiedostoja paikkakohtaista täsmälannoitusta varten.

Luennoitsijat esittelevät meille satokarttoja, joissa erottuvat hyvä- ja huonokasvuiset lohkon kohdat. Esimerkiksi eräässä kartassa valtatien varsi erottui heikkotuottoisena, mikä johtuu suolaantumisen aiheuttamasta savipartikkeleiden hajoamisesta ja sen myötä maan rakenteen heikentymisestä. Toisessa kartassa erottuivat tiivistyneet kohdat saarekkeiden ja tilakeskuksen ympärillä, joissa tiiviistä maasta kärsivä herne oli kasvanut heikommin. Eri lohkon osien kasvuun vaikuttavat monet tekijät. Ingridin ja Linen esittelemistä kartoista nousevat esiin ainakin maan tiivistyminen, maalajin ja savisuuden vaihtelu, pH:n vaikutukset fosforin saantiin ja maan fosforipitoisuuden vaihtelut. Esimerkissä tilakeskuksen läheisyydessä sijaitsevat lohkon osat, joihin lantaa oli levitetty vuosia, sisälsivät runsaasti fosforia. Toisessa päässä lohkoa taas esiintyi selkeää fosforin puutetta. Tälle esimerkkilohkolle luodussa lannanlevityskartassa levitettävän fosforin määrä vaihteli 4,4 ja 21,7 kg P/ha välillä.

Kevään typpilannoituksesta esiin nousee muutama asia. Ensimmäisen lannoituksen kanssa kannattaa olla varhain liikkeellä. Kylmässä maassa, jossa mikrobitoiminta ei ole käynnistynyt, oraita täytyy ikään kuin ruokkia, jotta juurten kasvu lähtee kunnolla liikkeelle. Esityksen perusteella tyypillinen lannoitusstrategia Ruotsissa on sellainen, jossa kevään ensimmäisen lannoituksen (n. 60 kg N/ha) jälkeen pääosa typestä annetaan vuodesta riippuen huhtikuun puolivälin paikkeilla. Valkuaisen nostamiseksi loppuosa typestä levitetään myöhemmin kasvukaudella. Linen mukaan aiemmin on ollut käsitys, että mitä myöhemmin typpi annetaan, sitä enemmän satoa menetetään. Hänen mukaansa nykylajikkeilla asia ei ole näin, vaan osa typestä voidaan levittää vielä suhteellisen myöhään, ilman että sato heikkenee. Myöhäinen levitys osalle typestä on nykyisin normaali käytäntö.

Lopuksi nousi esille myös nollaruutujen hyödyt lannoituksen tarkentamisessa sekä satelliittikuvien hyödyntäminen typpitarpeen määrittämisessä. Esittäjät kertovat, että useimmilla tiloilla Ruotsissa hyödynnetään nykyisin nollaruutuja lisälannoitustarpeen määrittämisessä. Neuvojat ja viljelijät ovat viime aikoina oppineet paljon, miten hyödyntää nollaruutuja parhaiten.

Kasvinsuojelusta

Ingrid ja Line toteavat rikkakasviongelman lisääntyneen syysvilja-alan kasvun ja muokkauksen vähentymisen myötä. Varsinkin aikaistunut kylvöajankohta lisää rikkakasvipainetta, kun lämpimät olot suosivat rikkoja. Ongelmia aiheuttavat etenkin heinämäiset rikat. Puhujamme korostavat syksyisen rikkatorjunnan tärkeyttä ja tästä onkin heidän alueellaan tullut yleinen toimintatapa. Ruiskutusolosuhteet voivat olla syksyllä haasteelliset, mutta toisaalta varhain keväälläkään ei aina ole helppoa löytää hyvää ruiskutusajankohtaa, kun yöpakkaset ovat vielä kiusana mutta rikat ovat jo lähteneet kasvuun. Lisäksi kylvöt menevät kevään kiireissä yleensä prioriteetissa syysviljan rikkaruiskutusten ohi.

Line ja Ingrid kertovat kylänurmikan olevan heillä yleinen ja merkittäväksi ongelmaksi muodostunut rikkakasvi. Kylänurmikka alkaa kasvaa jo aikaisin keväällä kylmässäkin säässä. Aluksi he eivät pitäneet sitä ongelmarikkana, mutta nyt he ymmärtävät, että kylänurmikan leviäminen lohkojen reuna-alueilta pelloille tulisi estää jo varhaisessa vaiheessa. Tässä kasvinsuojeluun kuluva raha tulee hyvin käytettyä, Line korostaa.

Muita yleisiä syysviljojen heinämäisiä rikkakasveja heidän alueellaan ovat peltoluoho ja rikkapuntarpää. Leveälehtisistä rikoista ruiskaunokki ja kylänurmikka ovat yleistyneet. Boxer, Mateno Duo ja DFF-valmisteet ovat aineita, joita puhujamme mainitsevat heidän alueellaan käytettävän erilaisina yhdistelminä syksyn rikkatorjunnoissa. Meillä Suomessa lisäksi MCPA on mukana valikoimassa. Ruotsissa MCPA:ta ei voida käyttää syksyn ruiskutuksissa. Myöskään kasvitautien torjuntaan syksyllä ei Ruotsissa ole aineita käytettävissä, minkä vuoksi tautitorjuntoja ei syksyisin tehdä.

Maan vesitaloudesta ja peltojen kunnosta

Viimeisenä teemana Linen ja Ingridin esityksessä esiin nousee peltojen vesitalous. Heidän mukaansa Ruotsissa on viimeisen 30 vuoden aikana panostettu hyvin vähän peltojen kuivatukseen ja ojien toimivuuteen. Korjausvelkaa on siis syntynyt. Esimerkiksi lumen sulaminen ja veden lammikoituminen painanteisiin talvella aiheuttavat ongelmia. Jos on tiedossa, missä tallaiset tulvimiselle alttiit paikat ovat, näissä kannattaa kylvää tiheämpään, jotta oraita selviäisi riittävästi vaikeista olosuhteista. Toisaalta lumihomeen kannalta suuri kylvötiheys on huono asia. Talvella tuhoutunutta syysvehnää on Ruotsissa paikattu onnistuneesti kevätvehnällä. Kasvien välinen kommunikaatio saa kasvit valmistumaan tasaisemmin huolimatta kehitysasteen eroista.

Kuitenkin perusasia, normaali ojituksen ylläpitotyö on Ruotsissa tuntunut unohtuneen. Line kannustaisikin viljelijöitä panostamaan peltojensa kuivatuksen toimimiseen, puutteiden kartoittamiseen ja ojituksen toiminnan ylläpitämiseen. Näin viljelijät välttyisivät monilta ongelmilta etenkin syysviljan viljelyssä.

Lopuksi voisi vielä tiivistää kuulemamme mielenkiintoisen esityksen tärkeimmät huomiot:

• Ruotsissa lisääntynyt syysviljan viljely on mahdollistanut paremmat sadot.
• Viljelijät ovat tulleet tietoisemmiksi pellon vesitalouden merkityksestä etenkin talven ja kevään olosuhteisiin. Toimivasta pellon vesitaloudesta kannattaa huolehtia.
• Täsmäviljelyn käyttö ja maaperän kartoitus lisääntyvät. Ne tarjoavat selkeitä hyötyjä viljelyyn.
• Nollaruudut ovat hyödyllisiä typpilannoituksen tarkentamisessa.
• Kevennetty muokkaus on Ruotsissa yleistä.
• Kasvinsuojelussa on syytä panostaa rikkojen torjuntaan syksyllä.

Esitys antoi ajateltavaa. Mitä voisimme tästä oppia Suomessa? Tänä vuonna märkä syksy hankaloitti syysviljan kylvöjä Suomessa. Uskon kuitenkin, että tulevaisuudessa syysviljojen viljelyosuus tulee kasvamaan. Siksi kaikenlainen tiedonhankinta ja kokemusten vaihto onkin arvokasta. Kiitokset siis Line Strandille ja Ingrid Bechtelille.