Rehevää rapsia, vehreää syysviljaa ja monimuotoisia maanparannuskasvustoja

Satotason nosto Uudellamaalla -hankkeessa kiinnostus kohdistuu juuri syyskylvöisiin kasveihin ja haluaisimmekin saada syyskylvöalan hienoiseen kasvuun. Syyskasveissa on satopotentiaalia ja ne pääsevät hyödyntämään tehokkaasti kevätkosteutta kevätkylvöisiä kasveja paremmin. Syyskasvit lisäävät viljelykasvivalikoiman monipuolisuutta, voivat helpottaa kevään kiiresesongissa ja lisäävätpä ne myös aitoa talviaikaista kasvipeitteisyyttä.

Ymmärrettävästi syyskasveihin sisältyy myös riski niiden talvehtimisen epäonnistumisesta. Monia saattaa myös pohdituttaa, miten syyskasvit saadaan sopimaan tilan viljelykiertoon ja miten kasvustot tulisi perustaa parhaan kasvun takaamiseksi. Satotason nosto -hankkeessa pyritään löytämään vastauksia näihin kysymyksiin ja tarjoamaan tärkeää lajiketietoa koetoiminnan kautta. Nylands Svenska Lantbrukssällskap NSL on tänäkin vuonna kylvänyt hankkeelle laajoja koekenttiä Inkooseen ja Siuntioon. Koekentillä kasvaa syysrapsia ja -rypsiä, syysvehnää, ruista, ruisvehnää ja syysohraa. Tehdään siis kierros ja katsotaan, miltä koekentillä näyttää.

Syysrapsin paras sato on saavutettu kokeen suurimmalla kylvömäärällä

Aloitetaan syysöljykasvien kentältä Siuntiosta, jossa pääsimme vierailemaan syksyisessä pellonpiennarpäivässä syyskuun lopussa NSL:n koetoiminnan johtajan Patrik Erlundin opastamana. Jo kenttää lähestyessä huomaa, miten rehevästi koeruutujen ympärille kylvetty Mercedes-syysrapsi on kasvanut. Lehdet ovat valtavan kokoisia. Elokuun alussa perustetulle kasvustolle onkin kertynyt lämpösummaa jo useamman sata astetta. Varsinaiselta koekentältä löytyy pääasiassa syysrapsia useammassa lajikekokeessa sekä kylvötiheys- ja kylvöaikakokeissa.

Yleinen hypoteesi syysrapsin oikeasta kylvömäärästä pohjautuu ajatukseen, jossa alhainen kylvömäärä ehkäisee kasviyksilöiden kilpailua valosta ja siten voimakasta pituuskasvua ja kasvupisteen kasvua liian korkealle. Aiemmissa NSL:n kokeissa on kuitenkin havaittu, että paras satotaso on saavutettu kokeen suurimmalla kylvömäärällä. Tänä vuonna rapsin kylvötiheyskokeessa on mukana koejäsenet seuraavin kylvötiheyksin: 25, 50, 75, 100 ja 150 itävää siementä neliömetrillä. Patrik Erlundin mukaan keväällä syysrapsikasvustosta tulisi löytyä 60–70 elävää tainta neliöltä.

Kylvöajan suhteen voidaan todeta, että viikko kylvöajassa suuntaan tai toiseen merkitsee paljon. Tämä on myös nähtävissä kylvöaikakokeessa. Koejäsenet on kylvetty kolmena eri päivänä. Niin kutsuttu aikainen kylvö tehtiin heinäkuun lopussa 28.7., normaalia kylvöaikaa edusti elokuun alku 9.8. ja myöhäiset koeruudut kylvettiin elokuun puolivälin jälkeen 17.8. Patrik Erlund toteaa lopuksi hyvänä yleisohjeena kylvön suhteen, että ajoissa on hyvä olla. Keväällä ja viimeistään ensi syksynä selviää, keräsivätkö kasvustot lämpösummaa liian vähän vai liian paljon ja mitkä kylvökset lopulta pärjäsivät parhaiten.

Seuraavaksi vilkaistaan lajikekokeita, joista löytyy pääasiassa syysrapsia, mutta jokunen syysrypsilajikekin on mukana. Kokeita on aina virallisesta lajikekokeesta ruotsalaisena yhteistyönä toteutettuun Svensk raps -lajikekokeeseen sekä RypsiRapsi-foorumin lajikekokeeseen. Kokeista löytyy useiden jalostajien mm. DeKalbin, Syngentan, Cortevan, Borealin ja KWS:n lajikkeita, niin tavanomaisia kuin puolikääpiöitäkin. Kiinnostava tapaus on myös Svensk rapsin lajikekokeen mittarina toimiva lajikeseosruutu.

Lajikekokeet on perustettu eri kylvötiheyksillä riippuen kokeesta. Kylvötiheydet vaihtelevat rapsilla 45–60 itävää kpl/m2. Syysrypsi on kylvetty tiheydellä 100 kpl/ m2. Sato ja talvehtiminen lienevät kiinnostavimmat tutkittavat erot lajikkeiden välillä. Ennakkosuosikit satotykeiksi ovat tiedossa. Kokeista löytyy samoja lajikkeita, joita testataan myös Keski-Ruotsissa Mälardalenin alueella. Yleisesti syysrapsin talvenkestävyydessä ja viljelyvarmuudessa olisi toivomisen varaa Suomen oloissa. Monissa kokeissa Suomessa talvesta selvinneiden kasviyksilöiden osuus itäneistä on ollut n. puolet, kun Ruotsissa vastaava osuus on ollut 70–80 prosentin luokkaa. Kiinnostavaa on myös nähdä, miten lajikkeet selviävät etanoiden ja rapsipistiäisen aiheuttamasta tuholaispaineesta.

Ceylon-syysvehnä pensoo keväällä aktiivisesti  

Seuraavaksi ovat vuorossa syysviljat, joihin pääsin omalla kenttäkierroksellani lokakuun puolivälissä tutustumaan kenttämestari Mikael Fröbergin opastuksella. Niin ikään Siuntiossa sijaitsevalla syysviljakentällä kasvustot näyttävät hyviltä. Märkää kuitenkin on ja savea kertyy saappaisiin painolastiksi asti. Kentältä löytyy syysvehnän, rukiin, ruisvehnän ja syysohran lajikekokeet sekä ruisvehnää lukuun ottamatta myös kylvötiheyskokeet näistä lajeista. Koekenttä on perustettu 11.9. ja lannoitettu Y6:lla 150 kg/ha. Lisäksi alalta on torjuttu rikat Mateno Duolla ja kahukärpäset syyskuun lopulla Decis Megalla. Syysvehnän lajikekokeessa on runsaasti kasvuajaltaan erilaisia lajikkeita, niin uusia tulokkaita kuin vanhoja tuttujakin. Monet uusista kokeiluun tulevista lajikkeista ovat lähtöisin Ruotsista.

Näin syksyllä kasvuajaltaan toisistaan poikkeavat lajikkeet eivät vaikuta eroavan toisistaan mitenkään. Eroja syntyy enemmän keväällä. Lajikkeissa on eroja myös kasvutavan, esimerkiksi pensomisen suhteen. Esimerkiksi pitkään viljelyssä ollut Ceylon-syysvehnä pensoo keväällä aktiivisesti ja pystyy näin kompensoimaan talven vuoksi mahdollisesti harvaksi jäänyttä kasvustoa, Mikael Fröberg selittää. 

Kylvöajankohta ja syksyn olosuhteet vaikuttavat siihen, millaiset edellytykset syysvehnäkasvusto saa talvea varten. Kaikki lajikkeet eivät kykene keväällä kompensoimaan syksyllä harvaksi jäänyttä kasvustoa yhtä hyvin, kuin Ceylon, koska ne eivät penso samalla tavoin.

Satoisuuden ohella tärkein kokeissa tutkittava ominaisuus onkin talvenkestävyys. Jotkin lajikkeet vaikuttavat olevan lumihomeelle alttiimpia, kuin toiset. Esimerkiksi Igloo osoittautui kuluvan vuoden kokeessa olevan jonkin verran lumihomeelle altis. Satoisuuden osalta kovimmat odotukset kohdistuvat sellaisiin lajikkeisiin, kuin KWS Emerick ja Pinja. Nämä olivat edellisvuotisten kokeiden satoisimmat lajikkeet, tosin molemmat eivät yltäneet yhtä hyvään valkuaispitoisuuteen. Pinja ei yltänyt valkuaisessa aivan KWS Emerickin tasolle.

Rukiin lajikekokeet

Rukiin lajikekokeesta löytyy sekä populaatio- että hybridilajikkeita. Kaikki rukiit on kylvetty samaan aikaan 11.9., vaikka hybrideillä optimaalinen kylvöaika onkin aiemmin, kuin populaatiolajikkeilla. Myöhäinen kylvöajankohta saattaakin vaikuttaa olennaisesti hybridirukiin menestymiseen. Myöhään kylvetty hybridiruis ei välttämättä ehdi pensoa tarpeeksi, jolloin kasvusto jää harvaksi. Keväällä se ei enää pysty tilannetta korjaamaan. Myöhäisen kylvön aiheuttamaa riskiä voidaan Mikael Fröbergin mukaan pienentää kasvattamalla kylvötiheyttä. Tämä ei kuitenkaan täysin korvaa myöhästyneestä kylvöstä mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa. Tätä aihetta tutkitaan tarkemmin rukiin kylvötiheyskokeessa, jossa sekä hybridiä että populaatiolajiketta on kumpaakin kylvetty kolmella eri kylvötiheydellä. Näin lokakuun puolivälissä myös ruiskenttä näyttää yleisesti ottaen hyvältä. Eroja on hieman hybridi- ja populaatiolajikkeiden välillä. Märkyys voi kuitenkin haitata ruista vehnää enemmän.

Ruisvehnän viljelyala kasvussa

Lopuksi tutustumme Mikael Fröbergin kanssa vielä ruisvehnän ja syysohran koeruutuihin. Syysruisvehnän lajikekokeesta löytyy tänä vuonna seitsemän lajiketta, kun niitä viime vuonna oli vain kaksi. Lajikekoetuloksille tulee tulevaisuudessa enemmän kysyntää ruisvehnän viljelyalan kasvaessa. Tässä kokeessa uutta tietoa onkin odotettavissa enemmän. Ruisvehnän laatuominaisuuksista herkkyys tähkäidäntään on yhtenä kiinnostuksen kohteena. Aiempien vuosien kokeissa ei kuitenkaan ole löytynyt lajike-eroja herkkyydessä tähkäidäntään.

Syysohra kylvötiheydellä ja lumihomeen esiintyvyydellä ei näytä olevan selkeää yhteyttä

Myös syysohra näyttää päässeen hyvin kasvuun syksyn aikana. Syysohralla on paikkansa lajikekokeiden joukossa, vaikka syysohran viljelyala onkin vielä suhteellisen pieni ja viljely kohdistuu pienelle alueelle Länsi-Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikkoseuduilla. Lajikekoekentällä ei ole havaittavissa suuria eroja ruutujen välillä, vaikka lajikkeissa on suuriakin eroja kasvuajassa. Kaikki lajikkeet ovat kuitenkin rehuohria. Ohran kylvötiheyskokeissa eroja näkyy sentään jonkin verran, etenkin suurimman ja pienimmän kylvötiheyden välillä. Kylvötiheyden vaikutus lumihometuhoihin on kiinnostava kysymys. Aiemmissa kokeissa ei kuitenkaan ole voitu päätellä kylvötiheydellä ja lumihomeen esiintyvyydellä olevan selkeää yhteyttä. Lumihomeen esiintyminen vaikuttaisi olevan monen tekijän summa. Jokainen vuosi on lumihomeen suhteen omanlaisensa.

Kierros syysviljakentillä päättyy. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, minkälainen talvi on tulossa ja miltä kasvustot näyttävät talven jälkeen. Satotason nosto Uudellamaalla -hankkeessa on ensi vuonna jälleen aikomuksena järjestää yleisölle kierros kokeiden äärellä ja kokeiden tuloksiin tullaan palaamaan webinaareissa.

Maanparannus- ja monimuotoisuuskasvit sekä kerääjäkasvit

Lopuksi palataan vielä ajassa taaksepäin ja käännetään satokasvien jälkeen katse maanparannus- ja monimuotoisuuskasveihin sekä kerääjäkasveihin. Syyskuun lopun pellonpiennarpäivässä niitä meille esittelivät Riistasiemenen Topi Maanela ja Jani Grönlund. Maanparannuskasvit toimivat hyvinä maanpeitekasveina syksy- ja talviaikaan, ne nimensä mukaisesti parantavat maan rakennetta ja lisäävät maahan orgaanista ainesta vahvan juuristonsa kautta, ne antavat pellolle tilaisuuden toipua intensiivisestä viljelystä ja monimuotoistavat maatalousluontoa. Monimuotoisuuskasviseoksia puolestaan löytyy moneen tarkoitukseen. Jotkin seokset tarjoavat ruokaa pölyttäjille ja toiset riistaeläimille. Tarjolla on myös puhtaasti maisemaseoksia. Kerääjäkasveilla on niin ikään lukuisia hyötyjä ravinnehuuhtoumien ehkäisystä maan rakenteen parantamiseen, typensidontaan ja kilpailuun rikkakasvien kanssa. Nykyisellä EU-ohjelmakaudella

kaikilla edellä mainituilla on houkutteleva tukitaso ja esimerkiksi maanparannuskasveille voi nykyisin saada tuen myös viljanviljelyssä oleville pelloille.

Riistasiemenen monivuotisilla koekentillä on nähtävillä lukuisia kasvilajeja, joilla kullakin on omat hyvät ominaisuutensa. Meille esitellään muun muassa sinappia, öljyretikkaa, muokkausretikkaa, sikuria ja keltamesikkää. Kerääjäkasvikokeesta löytyy muun muassa eri mailas- ja apilalajeja, sikuria, raiheinää ja ratamoa. Muokkausretikan mahtava juurikin saadaan kaivettua ylös maasta.

Koekentän ympärillä keskustellaan maanparannuskasvien kylvöajasta. Vahvan juuren kannalta loppukasvukausi on tärkeintä aikaa. Liian aikaisin kylvetty kasvusto kasvattaa runsaasti maanpäällistä massaa, kun taas myöhään kylvetyt kasvustot panostavat enemmän juuren kasvuun, mikä on maanparannuksen kannalta olennaista. Monien maanparannuskasvien kylvöön kannattaakin valita myöhäisimmät mahdolliset kylvöajat tai harkita kasvustojen perustamista aluskasveina. Seokset valitaan sen mukaan, mitä tarkoitusta kasvustolta eniten halutaan. Esimerkiksi virnat soveltuvat hyvin, jos tavoitteena on nopea ja runsas biologinen typensidonta. Paksujuurisimmat muokkausretikat taas tulevat kyseeseen, kun maa kaipaa tehokasta kuohkeutusta. Yleisesti ottaen monivuotisella kasvustolla saavutetaan enemmän maanparannushyötyjä yksivuotiseen kasvustoon verrattuna.