Tuulensuojakujanteet, NIR-analyysi, perinnebiotooppien tärkeys ja maaperän monimuotoisuus. Näitä pohdimme Lumotaidon maastovalmennuksessa Jullisen tilalla.

Kierros tilan mailla alkoi. Pysähdyimme pienelle lähdepohjaiselle kosteikolle. Vettä hyödynnetään vihannesten kasteluun, mutta pienellä, noin aarin kokoisella alueella, on suuri merkitys myös luonnon monimuotoisuudelle. Se tarjoaa elinympäristön muun muassa sammakoille, hyönteiselle ja erilaisille kasveille kuten osmankäämille. Kaikki lajit elävät symbioosissa muun elävän kanssa. Asiantuntijamme Laura Puolamäki puhuikin meille luontopääomasta: ”Kun vaalimme monimuotoisuutta, on ympäristöllä parempi muutosjoustavuus eli kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, kuten sään ääri-ilmiöihin. Ei sijoittajatkaan laita kaikkia rahoja yhteen salkkuun”.

NIR-analyysilla saadaan lisätietoja maan biologisista ominaisuuksista

Kosteikolta siirryimme katsomaan tunneliviljelyä ja törmäsimme hyvin mielenkiintoiseen ilmiöön. Marjo oli ottanut avomaanviljelyyn alueen, joka oli ollut edelliset kahdeksan vuotta tunneliviljelyssä. Mutta silläpä kohtaa ei vihannekset kasvaneetkaan kovin hyvin. Samalla lohkolla viereisellä alueella ja samoilla toimenpiteillä vihannekset näyttivät hyvinkin elinvoimaisilta. Äkkiseltään emme keksineet asiaan selitystä. ”Olisi mielenkiintoista ottaa alueelta NIR-analyysi. Se saattaisi avata maiden eroja” pohti luonnonmukaisentuotannon asiantuntijamme Laura Jäntti. NIR analyysi on uudenlainen analyysipaketti maan kasvukunnon arvioimiseen. Perinteiseen viljavuustutkimukseen verrattuna analyysi antaa kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien lisäksi tietoa myös maan biologisista tekijöistä. Heikommin kasvavalle alueelle Marjo haluaisi kokeilla myös biohiilen vaikutusta.

Tuulensuojakujanteet lisäävät maaperän eliöstön monimuotoisuutta

”Mitä tulee luonnon monimuotoisuuteen, tukiehdot eivät aina kohtaa uusinta tutkimustietoa”, totesi Puolamäki. Pohdimme muun muassa pellon reunojen ja ojien pensaita. Pajut kukkivat keväällä ensimmäisinä ja ovat siksi hyvin arvokkaita pölyttäjille. Toisaalta ne varjostavat pellonreunoja ja saattavat vaikuttaa negatiivisesti digitoituun pinta-alaan. Tilalla on haaveiltu lehmuskujasta, joka kulkisi pellon halki. Lehmus kasvaa tilan mailla luontaisesti ja tilan yrittäjät ovat pohtineet, että siitä voisi olla apua tuulieroosiota vastaan. ”Kuja kannattaa laittaa etelä-pohjoissuunnassa, jolloin se varjostaa mahdollisimman vähän. Myös salaojien paikka kannatta huomioida, jotta puun juuret eivät aiheuta ongelmia”, totesi Jäntti. Pellon toimiva vesitalous on yksi merkittävimpiä maaperän monimuotoisuuden hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. ”Olipa mielenkiintoista kuulla, että pellon vieressä olevan metsän vaikutus maaperän monimuotoisuuteen ulottuu 30 metriin saakka”, pohti valmennuksessa mukana ollut Hyödynmaan tilan yrittäjä Anne Hyödynmaa. Mihinkähän asti pellolla olevan tuulensuojakujanteen vaikutus yltäisi?

Jullisen tilalla apilanurmet ylläpitävät maan kasvukuntoa

Mennyt kesä oli säiden puolesta poikkeuksellinen. Vai oliko sittenkään? Onko pitkät kuivat jaksot ja niitä seuraavat rankkasateet uusi normaali? Ilmaston muuttuessa maatilojen on totuttava sään ääri-ilmiöihin pystyäkseen tuottamaan satoa kannattavasti. Maan kasvukunnolla ja peltomaan toimivalla rakenteella on tässä suuri merkitys. Maan tulee toimia kuin pesusieni, joka säätelee veden määrää kasvien ympärillä. Jullisen tilalla maan kasvukuntoon on panostettu muun muassa pitämällä apilanurmia viljelykierrossa. Myös saneerauskasveja on kokeiltu.

Tilan maisemarakenne houkuttelee monenlaisia lintuja

Marjo on havainnut tilalla monenlaisia erilaisia lintuja kesän aikana. Ajankohdasta ja sateesta johtuen emme valmennuksemme aikana päässeet nauttimaan juurikaan lintujen laulusta. Valmennuksessa mukana ollut ja kokenut linnustoasiantuntija Juha Tiainen osasi kuitenkin hyvin arvata millaisia lintuja tilan maisemarakenne vetää puoleensa: ”Täällä tapaa varmasti lintuja, jotka viihtyvät metsän reunapuissa, sillä täällä ei ole suuria peltoaukeita”. Marjo on kuullut tai nähnyt muun muassa tuulihaukan, västäräkkejä ja keltavästäräkkejä (harvinainen Etelä-Suomessa), räkättirastaita, pikkuvarpusen sekä kanalintuja. Juha Tiainen ehdotti, että tilan vanhaan latoon voisi laittaa tuulihaukalle pöntön.

Perinnebiotoopeilla elää ja kasvaa runsaasti harvinaisia lajeja

Matka joutui tilan perinnebiotoopille, josta löytyikin upea katajaketo. ”Vain laiduntamalla voi syntyä tällainen katajaketo”, totesi luontokartoittajamme Hanna Eronen. Perinnebiotooppia laiduntaa kesäisin seitsemän lammasta. Hanna on tehnyt edellisenä vuonna alueelle luontokartoituksen ja arvioinut samalla kohteen arvoluokan. Perinnebiotoopit ovat meidän kaikkein uhanalaisimpia luontotyyppejä, joiden hoitoon kuuluu laidunnus sekä raivaus. Jullisen perinnebiotoopilla kasvaa runsaasti muun muassa silmälläpidettävää ketoneilikkaa. Lisäksi perinnebiotoopit ovat eläviä ”museoita”, jotka kertovat meidän kulttuurihistoriastamme. Ajasta, jolloin tilat olivat pieniä ja monimuotoisia ja karjan merkitys jokaiselle tilalle oli kylmässä pohjolassa korvaamaton.

Kerta toisensa jälkeen on hämmästyttävää kuulla, kuinka hienovaraisia ja monimutkaisia ekosysteemiverkostot ovat. Lampaan paljaaksi kyhnyttämä pihlaja saattaakin olla juuri se paikka, mihin pihlajanjalosoukko kokee turvalliseksi asettua. Tai että lantapaakulla on monitasoinen merkitys erilaisille lajeille. Lukuisat kovakuoriais- ja kaksisiipislajit tarvitsevat elinympäristökseen juuri tietyn eläimen lantaa sopivassa kosteudessa. Näitä miettiessä saattaa tulla hiukan epätoivoinenkin olo. Mitä on tehtävissä? Onneksi luonto on sitkeä ja sillä on kyky sopeutua. Valmennuksessa opimme, että pienilläkin teoilla on merkitystä ja ne voivat nousta arvoon arvaamattomaan. Lisäksi tutkimukset antavat meille jatkuvasti uutta tietoa, jotta osaamme toimia paremmin.

Sonja Kankaanpää
Kirjoittaja toimii viestijänä ProAgria Etelä-Suomessa
Blogi on osa Lumotaito-hankkeen blogisarjaa.