Säilörehun kuiva-ainepitoisuus tärkeä tekijä rehunteossa ja ruokinnassa

Pellolla 
Esikuivauksen etuina pellolta siilolle ajettavia kuormia on vähemmän, vältytään puristenestetappioilta ja säilönnän onnistumisen edellytykset paranevat. Riskeinä taas pidetään karisemista, hitaan kuivumisen aiheuttamia hengitystappioita ja aerobisten mikrobien kasvua. Säilörehun kuiva-ainetavoitteena voidaan pitää 300-400 grammaa kilossa. Märän rehun kuiva-ainetappio voi olla jopa 10 %. 

Säilöntä
Haitallisten mikrobien toiminta pystytään estämään, kun säilörehun kuiva-ainepitoisuus on yli 35 %, hapettomuus ja pH:n lasku on aikaansaatu nopeasti ja hapettomat olosuhteet säilyvät koko varastoinnin ajan. Happamuus on säilörehun laadun tärkein mittari koska happamat olosuhteet estävät parhaiten mikrobien kasvua rehussa. Hyvin märän rehun pH-tavoite on alle 4, mutta nousee kuiva-ainepitoisuuden noustessa.

Säilöntäaineen valinnassa rehun kuiva-aineella on suuri merkitys. Biologinen säilöntäaine toimii parhaiten 30-50 % kuiva-aineessa. Toisaalta happosäilöntä on varmin menetelmä märillä rehuilla. Kun biologinen säilöntäaine on tilalla ensisijainen valinta, kannattaa happoakin ostaa varastoon märkiä korjuukelejä silmällä pitäen. 

Ruokintapöydällä
Onnistumisen mittareita ovat pH, jäännössokeri, maitohappo, ammoniakkityppi ja haihtuvat rasvahapot. Kun kyseiset arvot rehuanalyysissä ovat tavoitteissa, säilöntä on todennäköisesti onnistunut. Jos pH jää riittämättömän käymisen vuoksi liian korkeaksi, hapettomissa olosuhteissa lisääntyvät klostridit ja enterobakteerit pääsevät lisääntymään. Ne hajottavat rehusta arvokasta valkuaista ja lisäävät voihappokäymisen riskiä. Haitallisten mikrobien toiminnasta kertovat suuri ammoniakkitypen ja haihtuvien rasvahappojen määrä. Voimakas maitohappokäyminen heikentää rehun maittavuutta ja vähentää syöntiä. Hyvin märkää rehua syödään vähemmän, joten esikuivatus tässäkin mielessä puoltaa paikkaansa. Toisaalta liian kuiva rehu lisää apeseoksen lajittumista. Avatussa säilössä ja ruokintapöydällä rehusta tulee lämpenemisherkkää, jos rehussa on paljon hiivoja ja homeita ja ne voivat kehittää rehuun myös toksiineja, jotka vaikuttavat haitallisesti lehmien hedelmällisyyteen ja utareterveyteen. 

Analysoi säilörehusi säännöllisesti

Mitä voit tehdä, jotta onnistuisit mahdollisimman hyvin?
Ota korjuuaikanäytteitä korjuuajan määrittämiseksi. Esikuivaa rehu pellolla. Jos säilöt ilman säilöntäainetta tai biologisella aineella, varmista, että rehussa on runsaasti sokeria ja vähintään 10-15 asteen lämpötila. Käytä happoa märän rehun säilöntään. Varaa riittävästi työvoimaa ja kalustoa nopeaa korjuuta ja tehokasta siilotyöskentelyä varten. Analysoi säilörehusi säännöllisesti, jotta ruokintasuunnitelmat voidaan pitää ajan tasalla. Kuiva-ainepitoisuuden mittaamiseen on olemassa myös mittareita, joilla voi halutessaan tehdä mittauksia tilalla myös itse.