Maan kasvukunto on tilan tärkein pääoma

Mistä tunnistan hyvän maan?

Hyvä pelto on muhevaa ja tuoksuvaa, ja sieltä löytyy matoja merkkinä biologisesta aktiivisuudesta. Se tuottaa runsasta ja tasaista satoa ääriolosuhteisiin sopeutuen. Talven jälkeen maa kuivuu nopeasti ja tasaisesti kylvökosteuteen, ja muokkaukselle sopiva aikaikkuna on pitkä hyvän rakenteen ja multavuuden ansiosta. 

Maaperän kasvukunto muodostuu biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta. Kemiallisesti hyvässä maassa pH on lähellä neutraalia ja ravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa ilman haitallisten aineiden kertymistä. 

Fysikaalisesti kunnossa oleva maa on mururakenteinen ja ilmava: se läpäisee vettä, mutta myös pidättää sitä kasvien käyttöön. Pelto kestää kuormitusta tiivistymättä, muokkautuu helposti ja mahdollistaa juurten kasvun syvälle. 

Hyvä rakenne perustuu aktiiviseen maaperäeliöstöön ja riittävään orgaanisen aineksen määrään. Maaperän toiminta on eliöiden toimintaa: olki ei hajoa, vaan se hajotetaan. Maaperän eliöstö huolehtii ravinnekierrosta, murustumisesta ja juurten kasvuedellytyksistä.

Miten hoidan maatani?

Maa voi hyvin, kun maaperän eliöt voivat hyvin. Eliöstö tarvitsee riittävästi ja laadukasta ravintoa, mitä tukevat monipuolinen viljelykierto sekä alus- ja kerääjäkasvit. Hyvä mittari on vihreiden viikkojen määrä: kuinka suuren osan vuodesta pellolla on elävää kasvustoa ja kuinka pitkään eliöt joutuvat olemaan ilman ravintoa. 

Ravinnon lisäksi eliöt tarvitsevat suojaa. Maaperän toiminnallinen perusyksikkö on muru, jota viljelytoimenpiteet voivat joko rakentaa tai hajottaa. Hyvän rakenteen synty vaatii aikaa ja toistuvia kuivumisen ja kostumisen jaksoja. Näin murujen välille syntyy sisäisiä sidoksia, joita säännöllinen muokkaus häiritsee. 

Kalkitus tukee maaperän kasvukuntoa nostamalla pH:n optimaaliselle tasolle parantamalla ravinteiden käyttökelpoisuutta ja vähentämällä metallien haitallisuutta. Samalla biologinen aktiivisuus lisääntyy ja savi- sekä hiesumailla myös rakenne kohenee. 

Resepti paremmalle kasvukunnolle

• Vesitalous kuntoon
• Tiivistymisriskin hallinta (rengaspaineet, koneketju, muotoilu)
• Muokkaus tarpeen mukaan – oikeaan aikaan ja myös biologisesti
• Kemiallinen viljavuus: kalkitus ja maanparannusaineet
• Monipuolinen kasvivalikoima tuotantosuunnan ja markkinoiden mukaan
• Alus- ja kerääjäkasvit
• Enemmän vihreitä viikkoja
• IPM-kasvinsuojelu
• Eloperäinen aines

Milloin maa tarvitsee hoitoa?

Maan kuntoa voi seurata monin mittarein, mutta usein jo lapion kanssa tehty visuaalinen havainnointi antaa luotettavan kokonaiskuvan. Lierojen määrä kertoo biologisesta aktiivisuudesta, ja kasvavan kasvuston juuriston laajuus, kasvutapa sekä kasvintähteiden hajoaminen paljastavat paljon maaperän toiminnasta. Viljavuus- ja NIR-analyysit täydentävät havaintoja numeerisella tiedolla, ja karttakuvat auttavat paikantamaan ongelma-alueiden laajuuden. 

Biologisen kasvukunnon ongelmat näkyvät lisääntyneenä kasvitauti- ja rikkakasvipaineena, ravinteiden heikentyneenä saantina ja hajoamattomina kasvinosina. Vinoon kasvanut juuristo ja heikentynyt vedenpidätyskyky kielivät heikon biologisen ja fysikaalisen kasvukunnon yhteisvaikutuksesta. 

Matala pH hillitsee maaperän biologista aktiivisuutta: typensitojien toiminta heikkenee ja sientenosuus kasvaa bakteereihin nähden, mikä hidastaa hajotustoimintaa. Samalla ravinteet huuhtoutuvat herkemmin, fosforin käyttökelpoisuus heikkenee ja metallien toksisuus lisääntyy. 

Maan rakenne on helppo pilata nopeasti, mutta kunnostaminen vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. 

Maan kasvukuntoa käsiteltiin Satotason nosto -hankkeen webinaarissa. Hanke on EU:n osarahoittama.