Hyvää laiduntamalla

3 min read

Ruokintapöydällä

Lehmien laiduntaminen tuo hyvää sekä maitoalan imagolle että lehmille ja yrittäjälle itselleen. Suunnittele ja toteuta!

Kekalainen ida

Kuluttajat haluavat nähdä lehmiä laitumella. Onnistuessaan laidunnus tuo monia hyötyjä myös lehmille ja yrittäjälle.

Yleensä laidunnus yhdistetään eläinten hyvinvointiin. Laidunnuksella on tutkitusti positiivinen vaikutus terveyteen, etenkin sorkkiin ja jalkoihin. Liikunta parantaa kuntoa, edistää hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa, helpottaa poikimisia sekä vähentää jälkeisten jäämisiä ja poikimahalvauksia. Myös hedelmällisyyden parantumisesta on viitteitä.

Hyvää ja halpaa – vain oikein toteutettuna

Suunnitelmallinen laidunnus on myös taloudellista, sillä kustannukset alenevat varastoinnin, kuljetuksen, lannan levityksen ja ostorehujen osalta ja parhaimmillaan säästetään myös työaikaa. Laitumen kuiva-ainekilon tuotantokustannus on noin 75 prosenttia säilörehun tuotantokustannuksista, jopa alempi.

Usein laidunnukseen yhdistetään epävarmuus siitä, ettei tiedetä, mitä syötetään. Onnistuakseen laidunkausi vaatii suunnittelua, mittaamista ja havainnointia. ”Mitä mittaat, sitä voit parantaa” -ajatusmaailma toimii myös laidunruokinnan kohdalla. Hyvä laidun on sulavaa, maittavaa ja ruokinnallisilta arvoiltaan hyvää. Laidunruohosta voi teettää myös rehuanalyysin, ja valita täydennysrehut tämän perusteella.

Kuitua vähän – vähennä väkirehua

Suomessa laidunnus aloitetaan usein liian myöhään, jolloin lehmät tallaavat liian pitkää kasvustoa. Hyvin tehdyillä toimenpiteillä (lannoitus, puhdistusniitto, lohkon vaihto, kasvinsuojelu) voidaan vaikuttaa merkittävästi siihen, miten paljon lehmät laidunta syövät. Syönti taas näkyy maidontuotannossa ja pitoisuuksissa. Ei ole siis yhdentekevää, että mitä pellolla tehdään ja milloin!

Siirtyminen säilörehusta laitumeen tuo muutoksia lehmän rehustukseen. Nuoressa laidunruohossa on runsaasti energiaa ja valkuaista, mutta niukasti kuitua. Tällöin väkirehujen määrää voidaan pudottaa riippuen siitä, miten paljon laidunta aiotaan hyödyntää. Esimerkiksi säilörehun vapaa tarjonta navetassa vähentää laitumen syöntiä, mikä tulee huomioida ruokinnan suunnittelussa. Usein suositellaan magnesiumlisän antamista laidunkauden alussa laidunhalvauksen ennaltaehkäisemiseksi.

ProaAgrialta apua pulmiin ja talouslaskentaan

Joskus osa potentiaalista jää hyödyntämättä ja laidunkauden tulokset jäävät laihoiksi. Laidunnukset työjärjestelyt voidaan kokea haasteellisiksi, mikäli esimerkiksi lohkot ovat kaukana toisistaan eikä juomapisteitä ole riittävästi. Usein myös maidon rasvapitoisuus sekä joissain tapauksissa maitotuotos laskee.

ProAgrian Laiduntsekki -täsmäpalvelu keskittyy laidunkauden asioihin. ProAgrian asiantuntija pyrkii löytämään tilakäynnillä yhdessä asiakkaan kanssa tilalle sopivat ratkaisut. Tilakäynnillä käydään läpi laidunnuksen onnistumista niin ruokinnan kuin laitumen näkökulmasta. Ruokinnan ohjaus -palvelun Seurantalaskelma kertoo ruokinnan taloudellisen ja biologisen onnistumisen; saat muun muassa maitotuotto-rehukustannuksen seurattavaksi tunnusluvuksi ja saat siihen pohjaavan tuottavan ruokintasuunnitelman. Laidunruohon ja säilörehun tuotantokustannusten laskentaan saat myös apuja ProAgrialta.

Ota rohkeasti yhteyttä ProAgrian asiantuntijaan ja onnistutaan yhdessä tekemään paras mahdollinen laidunkausi!

Hyvä laidunkierto

  • Aloitus, kun laidunnurmi noin 10-15 cm
  • Laidunasteen nurmen tavoitekorkeus syöttöön tulevalta alalta noin 25-40 cm, satotaso 2 500 – 3 500 kg ka/ha. Mittakehikolla voi arvioida satotasoa.
  • Puhdistusniitot heti syötön jälkeen, kun korsiintunutta kasvustoa esiintyy
  • Laitumen jälkikasvukyky heikkenee, jos se syötetään reilusti alle 10 cm
  • Lehmä syö laidunnurmea tunnissa noin yhden kilon kuiva-ainetta, kun laidunta on riittävästi tarjolla
  • Korjuuaikanäyte kivennäisanalyysillä tarjoaa tietoa ravintoarvoista sekä lehmien että nurmien kannalta
  • Matka juomapiteelle mieluiten alle 250 m. Painevesijärjestelmä helpottaa isoissa karjoissa työmäärää.
  • (Lähde: ProAgria Keski-Pohjanmaa)

Kirjoittajina: ruokinnan asiantuntijat Ida Kekäläinen (ProAgria Pohjois-Savo) sekä Teija Onkamo-Hill ja Urpu Tanner-Koopmans (ProAgria Etelä-Pohjanmaa)