Onnistuitko säilörehuprosessissa – vältyitkö hävikeiltä?

3 min read

Ruohonjuurella

Sisäruokintakautta on jo muutama kuukaisi takana.

Virva2 1

Sisäruokintakautta on jo muutama kuukausi takana. Säilörehut on analysoitu ja suunnitelmat ruokinnan toteuttamiseksi tehty. Nyt on aika tutkia, miten paljon syötäväksi kelpaamatonta rehua on kertynyt laakasiilojen ja aumojen viereen tai onko paaleista eroteltu huonoa rehua kasaan tai onko havaittavissa säilörehuvarastojen lämpenemistä. Minkä verran syntyy hävikkiä eli säilörehuprosessin vaiheissa pellolta varaston kautta eläinten suuhun maidontuotantoa tai nuorkarjan kasvua varten.

Osa lannoitetusta sadosta on jäänyt jo pellolle ennen kuin on päässyt varastoonkaan saakka. Sateen sattuessa ennen sadetta niitetystä kasvustosta huuhtoutuu ravinteita kasvien hengityksen jatkuessa. Säilörehujen analyysituloksissa tämä voin näkyä korkeana ammoniakkilukuna ja liukoisen typen arvona eli rehumassassa ollut valkuainen on hajonnut. Peltohävikkiä voi tulla 5-20% koko rehusaannosta. Riski ylimääräiseen hävikkiin on suurin epävakaisissa korjuuoloissa sekä pöyhittäessä rehumassaa. Ohuet karhot sekä ylitäydet kuormat lisäävät peltohävikkiä. Tänä vuonna sääolot olivat haasteelliset, joten onnistuit, jos sait korjattua satosi hyvän sään aikana!

Näkymätöntä ja näkyvää varastohävikkiä

Rehumassan kokonaissaannosta jää osa hyödyntämättä, koska säilönnän aikana syntyy käymistappioita sekä hengitystappioita, jotka ovat näkymätöntä hävikkiä. Käymistappiot riippuvat käymisprosessesseista. Rehun virhekäyminen lisää hävikkiä ja sen määrää kuvaa rehuanalyysissä ilmoitettu haituvien rasvahappojen määrä. Maito-ja muurahaishappo kuvaavat maitohappokäymisen määrää tai säilöntäaineen määrää. Tavoitearvot riippuvat säilöntämenetelmästä. Maito-ja muurahaishappotulos kerrotaan analyysissä yhteismääränä, koska molemmat ovat hyvin säilörehua säilöviä happoja. Säilörehun pH tavoite riippuu rehumassan kosteudesta. Märkänä korjatun rehun pH tavoite on matalampi kuin kuivempana korjatun rehun. Kun rehumassan pH saadaan nopeasti alas säästytään virhekäymiseltä ja riski hiivojen, homeiden sekä haitallisten bakteerien lisääntymiselle on pienempi. Rehumassan pH saadaan laskemaan sopivalla määrällä rehun kuiva-aineeseen sopivaa säilöntäainetta. Puristenestettä erittyy sitä enemmän mitä kosteampana rehu korjataan ja sekin luetaan tietysti hävikkiin.

Näkyvää varastohävikkiä yleensä kertyy rehuvaraston viereen ruokintaan kelpaamattomana rehuna. Varastosta säilörehua syötettäessä kannattaakin katsella, missä kohtaa pilaantunutta rehua on. Onko se auman tai siilon päällä, sivuilla, keskellä vai joka paikassa. Onko pilaantumaa paaleissa pinnalla, pohjalla vai keskellä. Kaasutiivissä tornisiilossa varastohävikkiä tulee yleensä vähiten, mutta lämpeneminen voi olla ongelmana, kun säilörehua syötetään heti korjuun jälkeen eikä sitä painoteta ollenkaan. Pintatappioita lisäävää aumassa sekä laakasiilossa kuiva rehumassa, jota ei saa tiiviiksi millään tai liian vähäinen painottaminen. Kerrottakoon vinkkinä, että voit painottaa varaston päällä olevaa muovia käyttämällä esim vanhat parsimatot painoina. Parsimatot ovat painava, mutta muovin päällä liukuvat helposti ja tiivistävät muovin hyvin rehumassan pintaan.

Laakasiiloissa ja aumoissa ruokintahävikki on 3-5 % hyvillä toimintatavoilla betonialustalla. Maa-alustalla hävikki voi olla 8-20% ja huono leikkuupinta eli rehurintaus voi lisätä ruokintahävikkiä lähes 10%. Rehun erottelu sisäruokintakaudella lisää ruokintaan käytettyä aikaa ja sehän on myös hävikkiä, aikaa pois muilta töiltä tai levolta.

Kun säilörehun laatu on kunnossa ruokintapöydältä korjattavaa rehujätettäkin jää vai vähän. Säilörehun korjuualaa ja satoa pitää olla riittävästi, mutta useilta vuosilta kertyviä ylimääräisiä rehuja ei ole järkevää säilöä. Jos kuiva-ainesatoa ja säilörehun sisältämää muuntokelpoisen energian määrää saadaan kasvatettua, voidaan nurmialaa vapautettua muille kasveille.

Kirjoittaja:

Ruokinnan ja säilörehun laadun huippuasiantuntija

Virva Hallivuori, ProAgria Länsi-Suomi