Härkäpapu sikojen ruokinnassa - Valkuaista kotimaasta

Suurin osa EU:ssa käytetyistä valkuaisrehuaineista tuodaan EU:n ulkopuolelta. Yksimahaiset eläimet ovat EU:ssa riippuvaisia tuontivalkuaisesta, koska yleisin valkuaisraaka-aine niiden rehuissa on soijarouhe, joka on suurimmaksi osaksi tuontitavaraa. EU ja Kiina ovat suurimmat soijan tuojat ja Argentiina, Brasilia ja USA suurimmat viejämaat. Soijarouheen hinta on noussut voimakkaasti 2000-luvun alusta lähtien. Vuonna 2012 hinnan nousu oli hurjaa. Tällöin myös viljojen hinnat olivat korkealla ja tuontisoijasta GM-soijan osuus kasvoi. Kysyntä halvemmille kotoisille valkuaisraaka-aineille lisääntyi. Soijarouheen hinnan ennustetaan edelleen pysyvän korkealla, vaikka hienoista laskua on havaittavissa. Valkuaisrehuomavaraisuuden lisäämiseksi ja yksimahaisten ruokinnan kustannusten alentamiseksi on Suomessa pyritty lisäämään palkokasvien ja öljykasvien käyttöä. 

Taulukko. Lihasian energian (ry), sulavan raakavalkuaisen (srv) ja tärkeimpien sulavien aminohappojen (slys, smet, skys, stre) tarve alkukasvatusaikana, sekä saanti ohrasta, soijasta, härkäpavusta ja rypsirouheesta.

 

Lihasika I vaihe

Ry/kg

Srv g/ry

Slys g/ry

Smet + Skys g/ry

Stre g/ry

Tarve

1.0

140-150

9.5

5.6

5.7

Ohra

1.0

85

2.6

3.4

2.4

Soija

0.9

506

30.2

14.3

19.0

Härkäpapu

0.9

246

14.3

3.2

6.6

Rypsirouhe

0.7

354

20.3

12.1

13.5

Härkäpavussa on runsaasti valkuaista, mutta aminohappokoostumusta pitää täydentää

Soijan aminohappokoostumus vastaa erittäin hyvin sikojen valkuaistarpeeseen. Kotimaisten valkuaisrehujen aminohappokoostumus on epätäydellisempi, mutta valkuaisraaka-aineita yhdistelemällä voidaan saada erittäin hyvä rehuseoksen koostumus aikaiseksi. Härkäpavun valkuaispitoisuus on noin 30 prosenttia, onnistuessaan hyvin 36 - 38 %. Valkuaisen aminohappokoostumus vastaa herneen aminohappokoostumusta, valkuaista ja aminohappoja on vain enemmän kuin herneessä. Soijarouheeseen verrattuna härkäpavussa on kohtalaisesti valkuaista ja lysiinipitoisuus on hyvä. Härkäpavun valkuaisessa on lysiiniä 5,9 g/100 g raakavalkuaista ja lysiinin sulavuus on 84 %. Soijassa on vastaavasti lysiiniä  6,0 g/100g valkuaista ja lysiinin sulavuus on 87 %. Rikkipitoisia aminohappoja härkäpavussa on niukemmin kuin soijassa. Tämän takia härkäpavun kanssa seokseen sikojen ruokintaan sopii hyvin rypsirouhe tai –puriste, jotka sisältävät suhteessa enemmän rikkipitoisia aminohappoja. Rypsin käyttöä ruokinnassa rajoittaa sen hinta ja suurissa määrin käytettynä heikko maittavuus sioille. Yleisesti, aminohappojen suhde on sian rehussa tärkeämpi, kuin yhden aminohapon määrä. Perinteisesti asiaa on kuvattu pystylaudoista tehdyllä tynnyrillä. Jos yhden aminohapon määrä on suhteessa toisiin liian pieni, tynnyri vuotaa. Ruokintasuosituksissa aminohappojen tarve sioille ilmoitetaan suhteessa lysiiniin. Esimerkiksi sulavaa metioniini ja kystiini-aminohappoa pitää olla lihasian rehussa n. 59 prosenttia sulavan lysiinin määrästä, jotta sika kasvaa ja voi hyvin. Eli mitä enemmän seoksessa on härkäpapua, sitä enemmän on lisättävä myös rikkipitoisia aminohappoja tiivisteen tai rypsin avulla.

Härkäpapu korvaa seoksessa valkuaisrehuja ja viljaa

Härkäpavun arvoa valkuaisrehuna voi arvioida laskemalla hinnan sen sisältämälle valkuaiselle. Esim. soijan hinnan ollessa 560 €/tn ja valkuaismäärä n. 50 %, maksaa soijan valkuainen 1120 €/tn. Härkäpavun hinnan ollessa 250 €/tn ja valkuaismäärän n. 30 %, maksaa härkäpavun valkuainen 800 €/tn. Härkäpavun hinnan ollessa alhainen, sen avulla voidaan lisätä rehuseoksen valkuaismäärää edullisemmin kuin soijan avulla. Härkäpapu vähentää seoksessa valkuaisrehun tai tiivisteen määrää, mutta myös viljan määrää. Siksi viljan hinta vaikuttaa myös härkäpavun edullisuuteen seoksessa. Korkea viljan hinta suosii härkäpavun käyttöä seoksessa, koska härkäpavun käyttö laskee rehuseoksen hintaa korvatessaan viljaa. Syksyn 2014 rehuhinnoilla, härkäpavun lisääminen rehuseokseen laskee viljaan, soijaan ja premiksiin perustuvan rehuseoksen hintaa tiineillä ja imettävillä 12, porsailla 9 ja lihasioilla alkukasvatuksessa 26 ja loppukasvatuksessa 4 € tuhatta rehuyksikköä kohti. Muissa yleisimmissä rehuseosvaihtoehdoissa, härkäpavun käyttö alentaa rehuseoksen hintaa 3-6 € tuhatta rehuyksikköä kohti eniten valkuaista vaativissa välikasvatuksen ja lihasikojen alkukasvatusvaiheen rehuissa. Pelkästään hinnan perusteella härkäpapu on ollut useana vuonna varteenotettava vaihtoehto valkuaisen lähteeksi. Haasteena on ollut heikko saatavuus. Eniten saatavuuteen vaikuttaa viljelykustannus ja satovarmuus.

Härkäpapu sitoo typpeä ja on edullinen kasvi viljellä

Yleisin Suomessa viljelty lajike on Kontu. Kylvötiheydeksi suositellaan 70 - 100 kpl/m² ja kylvösyvyydeksi 6-8 cm. Papu kannattaa kylvää ensimmäisenä ja suorakylvössä voi kylvää myös märkään maahan. Itämisaika on > 10 päivää. Härkäpavun 1000 jyvän paino on keskimäärin 355 g ja itävyys vaihtelee 80 – 94 %. Härkäpapu menestyy vehnän viljelyalueella ja sille sopivat ilmavat, hyvin ojitetut savi-, hietasavi- ja hietamaat, joiden pH on yli 6,5. Kasvuaika on keskimäärin 111 päivää. Kasvitauteja ei härkäpavulla ole havaittu, peittaustarvetta ei ole, eivätkä tuholaiset vaivaa härkäpapua. Sateisina kasvukausina härkäpavussa on esiintynyt harmaahometta. Härkäpapua viljellessä kasvinsuojeluaineissa säästöä tulee noin 15 - 30 €/ha. Jos rikkakasvintorjuntaa joutuu tekemään, se on haastavaa, mutta useimmiten härkäpapu peittää rikat hyvin alleen. Lannoitustarve on herneen tapaan 30 - 40 kg N/ha (syysvehnälannoite). Koska härkäpapu sitoo itse typpeä (90 - 150 kg/ha), lannoituskustannus on alhainen. Runsas typpivaikutus ulottuu myös seuraavan vuoden viljasatoon. Pavulla on erinomainen maanparannusvaikutus ja kuivuuden siedossa se vastaa viljoja. Härkäpapua voidaan käyttää myös seosviljana tai säilörehussa. Seosviljelyn etuina on kasvuston nopeampi tuleentuminen ja harmaahomeriskin pienentyminen. Vilja hyötyy seoskasvustossa myös härkäpavun typensidonnasta. Seoskasvustoon sopivat pitkän kasvukauden lajikkeet. Seoskasvustoa voidaan käyttää säilörehuna tai murskeviljana. Härkäpapu kuuluu kotimaisiin valkuaisrehuihin, jolle saa tila-, LFA- ja ympäristötukea sekä EU:n valkuaistukea. Keskimääräinen sato on hyvänä kesänä 3000 - 3500 kg/ha. Energia-arvo noin 9,5 MJ/kg ka. Härkäpavulla on hyvä laon kesto (ei lakoa 1,5 m pitkänäkään) ja se on helppo puida. Puidessa korsi on vahva. Härkäpapu puidaan matalaan sänkeen ja puinti aloitetaan elokuun lopulla tai syyskuun alussa, kun alimmat palot ovat hiukan auki. Ylimmät palot kuivuvat viimeisenä. Härkäpapu kuivataan nopeasti ja alle 16 %:n kosteuteen. Alle 14 %:n kosteudessa papu rikkoutuu! Kuivaus kannattaa aloittaa matalalla lämmöllä, seisottaa n. 1 vrk ja jatkaa uudelleen 16 %:iin.

Härkäpapu parantaa sian lihan väriä ja kasvu on hyvä, vain maittavuus rajoittaa käyttöä

Valkuaisraaka-aineen ruokinnalliseen arvoon vaikuttavat raaka-aineen käyttömäärä, raaka-aineen valkuaisen määrä, aminohappojen suhde ja valkuaisen määrän suhde energian määrään. Laadukas valkuaisraaka-aine on lisäksi maittava, tasalaatuinen, toimii hyvin ruokintalaitteissa ja suosii oikeaa käymistä liemiruokinnassa. Härkäpavussa on enemmän kuitua kuin soijarouheessa, mikä nostaa lihan pH-arvoa ja parantaa lihan teuraslaatua. Lisäksi härkäpapu paransi tutkimuksissa lihan väriä. MTT:n tutkimuksissa lihasikojen kasvutulokset ovat olleet yhtä hyviä syötettäessä valkuaisrehuna härkäpapua tai soijaa. Härkäpapua voi käyttää käytännössä noin 10 % porsaiden ja pienten lihasikojen, 10 - 15 % emakoiden ja 20 - 25 % isojen lihasikojen rehuseosten energiamäärästä. Härkäpavun käyttöä rajoittaa sen heikko maittavuus. Liiallinen härkäpavun määrä emakoiden rehussa voi heikentää hedelmällisyystuloksia, pavun sisältämien haitta-ainemäärien vuoksi.

Jaa

Asiantuntijat

Hae asiantuntijaa

Kaikki asiantuntijat

  • Sähköinen kasvinsuojelututkinto nyt verkossa
    Maksa verkossa, suorita sähköisesti ja hyväksytyn suorituksen jälkeen todistus heti sähköpostiisi
  • Tilaa palvelu
    Hyödynnä osaamisemme johtajuuteen, tuotantoon ja yritystoiminnan kehittämiseen liittyvissä ratkaisuissa.