Kasvukautta ei ole peruttu!

Tänä aamuna kotitoimiston ikkunasta näkyy taas hieman lunta tasausäestetyn pellon pinnalla. Kuivuudenherkillä varsinaissuomalaisilla savimailla voi odottaa vielä muokkausten kanssa muutaman päivän, vaikka viime keväänä kaikki kylvöt oli valmiina vapunpäivänä. Kevät on arvaamaton, kuten joka vuosi. Muutenhan tämä on omituinen koronakevät -kukaan ei käy missään ja kaikki on peruttu. Kasvukautta ei kuitenkaan ole peruttu.

Muokattavan viljapellon takana ikkunasta vihertää ensimmäisen vuoden säilörehunurmi. Viiden-kuuden viikon päästä siitä tehdään ykkössato säilörehua!

Olen nyt useamman viikon taas kiertänyt nurmiryhmäläisten peltoja ja ihaillut nurmikasvien kykyä puskea uutta juurta jääkylmässä maassa. Timoteit nousevat vihreinä ja kärjistään paleltuneen punaisina, mutta tulossa ollaan. Eräs viljelijä pohti kyykistellessämme tunnistamassa pienen pieniä heiniä kulon seasta kahden asteen tuulessa, että on se kumma, että tämä vimma iskee joka kevät. Ensin syksyllä tuntuu, että kaikki mehut on käytetty ja kevättä ei odota yhtään. Ja sitten se iskee se kevät, ja mikään ei kiinnosta enempää kuin potkia savea, tutkia onko pelto kylvökunnossa ja ovatko englanninraiheinät kestäneet talven. Mistä se motivaatio hyökkää?

Muutama viikko ennen rehuntekoa on kuitenkin erikoisinta kaikessa. Ensin pellolla jurottaa hallaöiden kurittama mutta hyvän juuriston muodostama hitaasti kehittynyt nurmi, joka on saanut kasaan vasta 1500 kg ka/ha. Viikko pari myöhemmin samalta lohkolta kerätään yli neljän tonnin kuiva-ainesato. Jos jäisi joku alkukesän yö pellolle katsomaan, kuinka nurmet kasvavat silmissä?

Kevään nurmikiertueella ennustetaan, mitkä edellytykset milläkin pellolla on tuottaa tavoitteet täyteen. Tai mitä tehtävissä, että syksyllä on kymppitonnin sato kasassa? Ja jos ei tänä syksynä, niin edes ensi vuonna.

Kevään havainnolliset löydöt Länsi-Suomessa

  • Ensimmäisen vuoden heinävaltaiset nurmet ovat nyt monella parempia kuin toisen vuoden nurmet. 2018 oli kuivempi ja hankalampi. Kolmannen vuoden nurmet perustettiin kosteampana kesänä ja ovatkin monella kaikkein parhaita. Neljännen ja viidennen vuoden nurmet alkavat olla jo eläköityneitä -niin monta talvea jo takana. Moni ei ole uskaltanut lopettaa nurmia normaaliin tahtiin, kun kuivuuskriisin rehupula ja nurmen perustamisen ongelmat on edelleen niin lähellä.
  • Apila- ja mailaspelloilla on enemmän tuhoa kuin yleensä keväisin. Lähes lumeton ja oikukas talvi on jättänyt jälkensä. Vettä saatiin syksyllä reippaammin ja vesi on seisonut monella pellolla ja jääpolte vioittanut kasvustoa. Syksyllä rehevät apila- ja mailaslohkot, niin nuoret kuin vanhemmat, ovat harventuneet. Osa uusista apilanurmista on kokenut täystuhon, kun kuivuudessa runsas apila on varjostanut muita kasveja ja nyt apilat ovatkin poissa.
  • Nurmiheinät kyräilevät kylmässä maassa. Samalla timoteit kuitenkin intoilevat ja tuottavat uutta juuristoa voimalla, jopa jääpoltepaikoissa. Englanninraiheinät, koiranheinät, nurminata, ruokonata ja rehukattara ovat hyvässä alkuvireessä, mutta selvästi jäljessä timoteista. Kilpajuoksu tasoittuu heti ykkösniiton jälkeen, mutta siihen saakka timotei loistaa. Pehmeälehtisiä ruokonatoja näkee myös talven jäljiltä nousussa, mutta alkukehitys vaikuttaa muihin verrattuna hitaalta. Jäämme seuraamaan.

   

Jo 50 vuotta sitten nurmiasiantuntija olisi vinkannut, että tarkista ojituksen toimivuus, huolehdi maasta, ole ajoissa mutta ei liian ajoissa. Aika tylsää, mutta ne ovat tärkeitä edelleen. Tee myös nämä:

  1. Jos saatavilla on Drone, ota tai tilaa ennen kasvustokierrosta ilmakuvat ja tutki lohkon kokonaiskuva ja tee kasvuston kokonaishavainnot siitä kohdasta peltoa, mikä vaikuttaa peltoalueen keskimääräisimmältä alueelta. Ihmettele erikoisuudet. Esimerkiksi salaojat näkyvät kevään kuvissa hienosti.    
  2. Kierrä nurmialueesi ja arvioi, onko kullakin peltoalueella edellytykset tarvittavaan satoon kevättiheyden perusteella. Jos tarvitset 500 000 kg ka säilörehua ja sinulla on 50 ha, on satotason oltava keskimäärin 10 000 kg ka/ha. Jos pelloilla on laajamittaisemmin harva perustamisjälki ja epänormaalin paljon neljännen tai viidennen vuoden vanhoja nurmia parin vuoden kuivuuskriisin jäljiltä, kymppitonnin keskisato ei ole realistinen. Mikä on suunnitelma b ja miten kiertonopeus saadaan normaalitilanteeseen ensi vuodeksi? Havainnot ja ideat kiteytyvät, kun otat kierrokselle mukaan nurmiasiantuntijan.
  3. Tutki erityisesti ensimmäisen vuoden nurmet ja arvioi, oliko perustamistapa paras mahdollinen tiheystavoitteeseesi. Vaikea on korvata millään täydennyskylvöllä, jos perustaminen menee toistuvasti pieleen. Arvioi, millainen juuristo nuorilla nurmikasveilla on viime vuonna muodostunut.
  4. Kun nuorempi nurmikasvusto on kylvöjälkeen nähden harva, vaikka se oli viime vuonna mukavan tiheä, kaiva esille aukkokohta.  Tutki vanhoja juuristoja ja tunnista, mikä kasvi on poissa. Kartoita syy poissaoloon. Hiipuiko kasvi märkyydessä syksyllä vai oliko lajike ylipäätään Suomeen sopiva. Kestikö se vain yhden talven? Miksi se katosi? 
  5. Liity nurmiryhmään ja jaa kokemuksesi siellä, vaikka sitten etänä tänä kesänä. Saat vastalahjana kymmenen muun asiasta innostuneen viljelijän kokemukset käyttöösi.

 

Kuvassa Anu Ellä ja Paimion nurmipienryhmän havaintotilan isäntä Perttu Uusitalo pienryhmätapaamisesta, jossa Anu ja Perttu olivat pellolla ja muu ryhmä etäyhteyden päässä.

Havainnollisesta dronekuvasta näkyvät salaojat.

Anu Ellä, nurmen huippuasiantuntija
ProAgria Länsi-Suomi

 

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa