Normandian nurmimaihinnousu

Marraskuun alussa nurmi- ja johtamisryhmäläiset suuntasivat aktiivisella porukalla Ranskan Normandiaan perehtymään seudun maatalouteen. Kuusi päivää, monta lehmää, nurmipeltoa ja viinilasia myöhemmin iloinen porukka palasi Helsinki-Vantaalle innostus mukanaan.

Tyypillinen normandialainen maitotila saa tulonsa paitsi maidosta, myös jostakin muusta. Maidontuotanto on tärkeä osa tilojen toimintaa, mutta tulojen kautta arvotettuna saattoi biokaasun, siiderin tai calvadoksen tuotanto olla taloudellisesti merkittävämmässä roolissa.

Moni tila tuottaa maitoa alkuperäsuojattuihin tuotteisiin, joka asettaa tuotantotapaan vaatimuksia. Esimerkiksi tiettyihin juustoihin tai voihin tarvitaan vain tietyn rotuisten lehmien maitoa. Normandianlehmät tuottavat Holsteinia jopa puolet alhaisemman maitomäärän, mutta ovat vaatimattomia ja terveitä ja niiden maito myydään alueen kannalta merkittävien juustojen valmistukseen.  Tätä kautta myös maidosta saatava hinta on ns. perusmaitoa parempi.     

Siiderin ja calvadoksen tuotanto oli mielenkiintoisella tavalla yhdistetty maidontuotantoon, kun omenatarhat toimivat samalla karjan laitumina. Toisella tilalla biokaasulaitoksen toiminta perustui karjanlantaan. Vaikka valtaosa tuloista tuli biokaasusta, oli lehmille oma arvonsa. Emolehmätuotanto/lihanautojen jalostuseläinten myynti ja maidontuotanto saattoi myös löytyä samalta tilalta.

Tiloilla ei ollut valtavaa määrää tekijöitä, vaan hallittu pieni porukka.  Esimerkiksi neljän robotin tilalla työntekijöitä tarvittiin yhteensä 3,5 htv ja 90-120 lehmän tiloilla 2-3 htv. Viikonlopputöitä kierrätettiin useimmilla vierailutiloilla niin, että jokainen sai vapaita päiviä -myös yrittäjä itse. Työnjako perustui arkisiin kohtaamisiin, esimerkiksi aamukahvilla keskusteluun töiden kulusta. Välillä isäntä meni työntekijän kanssa yhdessä lypsylle tai tekemään navettatöitä hetken yhdessä, jotta varmistettiin työn laatu.  

Nurmipuoli tietysti kiehtoi ryhmäämme ja siitä kaivoimme niin paljon faktaa irti, että isännät todennäköisesti jo ihmettelivät, mikä porukka tämä oikein on. No nurmihullut tässä taas liikenteessä.

Sinimailasta viljeltiin Normandiassa ja Bretagnessa paljon ja se onkin hyvä valkuaistäydennys maissisäilörehun kanssa. Sinimailanen kasvoi yhdessä ruokonadan ja koiranheinän kanssa, jolloin mailasen osuus seoksessa oli merkittävä, jopa 20-25 kg/ha. Alueesta riippuen se korjattiin 3-4 kertaa kasvukauden aikana. Ensimmäinen niitto tehtiin, kun muutamia kukkanuppuja oli näkyvissä. Kerran kesässä kukintaa pidettiin etuna, mutta muutoin korjuuaikapäätös tehtiin säiden ehdoilla. Mieluummin korjattiin poudalla liian aikaisin tai myöhään, kuin sateella. Pientä kasvua tapahtui talven edetessäkin, eikä viljelijöiden ollut siksi mahdollista määritellä sinimailaskasvuston mittaa talven alle.  

Talven kasvupotentiaalia hyödynnettiin yleisesti syyskylvöksiä hyödyntämällä. Syksyllä kylvettiin vehnän korjuun jälkeen italianraiheinä- ja/tai veriapilakasvusto, joka korjattiin marraskuussa ja maalis-huhtikuussa muun viljelykierron välikasvina, esimerkiksi ennen maissisäilörehun kylvöä. Tällä taktiikalla saatettiin saada esimerkiksi 4000-5000 kg ka/ha veriapilasäilörehua + 16-17 000 kg ka/ha maissisäilörehua samalta pellolta. 20 tn ka/ha on suomalaisten silmin valtava vuosittainen rehusato.

Alkuperäsuojattuja juustoja tai voita tuotettaessa säilörehun syöttö on kielletty, monilajiseoksesta tehty kuiva heinä laitumien kanssa tuottaa peruspohjan ruokinnalle ja maissi on vain energiatäydennyksenä mukana. Kuivaheinä koostui hybridiraiheinästä, ruokonadasta, koiranheinästä, alsikeapilasta ja valkoapilasta. Heinäkasvit kylvettiin rivikylvönä, jyräys kahteen kertaan oli viljelijöille tärkeää ja ennen toista jyräystä kylvettiin hajakylvönä nurmipalkokasvit.

Kokoviljasäilörehuilla tasattiin kuivuushuippuja. Keskikesällä oli tietyillä alueilla paha kuivuus, erityisesti toissakesänä. Tilanne saatiin haltuun, kun otettiin viljelykiertoon monipuolisia, syväjuurisia ja valkuaispitoisia kokoviljakasvustoja, kuten herne-virna-ruisvehnä-kaura-härkäpapuseos. Nurmisäilörehu ja kokoviljasäilörehu vuorottelevat maissin ja sinimailasen kaverina.    

Kiehtovaa oli myös tutustua elefanttiheinän viljelyyn, johon törmäsimme Bretagnessa. Valtavankokoiset kasvit tuotettiin tällä kertaa myyntitavaraksi kuivikkeena erityisesti sika- ja siipikarjatiloille, mutta kasvia voisi käyttää myös säilörehuksi, mikäli se korjattaisi nuorempana. Kasvi kasvaa useamman metrin korkeaksi ja sen lehdet ovat pitkiä ja kapeita. Elefanttiheinän perustamiskustannukset ovat suhteessa suuret, mutta sama kasvusto tuottaa 15 tn ka/ha satoa jopa 25 vuotta putkeen, eikä kasvusto tarvitse paljoa lannoitusta saati kasvinsuojelua. Liian hyvää ollakseen totta?

Reissun viimeisenä iltana olemme syventäneet opittua kulttuurisesti mielenkiintoisissa illanvietoissa. Tällä reissulla heitimme halppiskumpparit menemään ja sonnustauduimme juhlavasti Moulin Rougen illalliselle ja valovoimaiseen kabareeseen. Tästä on hyvä jatkaa kohti Espanjan kevättä, jonne seuraava reissumme suuntautuu.   

Kirjoittaja:

Anu Ellä

Reissuvastaava

Kuvassa ryhmän äänestämät hymypalkinnon saaneet mukavat matkatoverit Antero ja Lotta!

 

Matka toteutettiin yhteistyössä Farmimatkojen kanssa. Erityiskiitokset Anna Okkoselle!

 

Matka järjestettiin osana Aikaa on -hankkeen Suuntaa maailmalta -osiota.

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa