Alankomailla

Alankomaissa on tehokasta maidontuotantoa ja mahtavaa nurmea, oli monella opintomatkalaisella ennakko-odotuksena. Hollannin tilojen yhteisnimittäjä on toki tehokkuus ja tuotannon intensiivisyys. 30%:lla tiloista on vuotuiset bruttotuotot 250,000€ tai enemmän.  

Alankomaissa pinta-alaa on 41 543 km2 ja nurmialaa 23%, kun samat luvut ovat Suomessa 338 425 m2 ja 3%. Nurmea on siis hehtaareissa varsin saman verran. Kasvukausi on kuitenkin pitempi ja olosuhteet suotuisat esimerkiksi sademäärän suhteen, eli siellähän täytyy olla valtavat sadot? Niittorytmikin on 4-5 viikon välein, eli hillitöntä laatua?

Viisi niittoa ja kuudetta puskee. Kuudetta niittoa ei kuitenkaan normaalisti enää korjata tallaantumisen välttämiseksi.

 

Reissuporukkamme, Länsi-Suomen nurmiryhmäläisten keskisato on vuodesta riippuen nykyään noin 9000 kg ka/ha ja tänäkin hankalan oloisena vuonna useimmat aiemminkin kymppitonnin tilat ovat korjanneet kymppitonninsa. Koko Suomen keskisato jää Suomessa reilusti alle 6000 kiloon ka/ha. Alankomaissa keskisato on noin 12 000 kg ka/ha riippuen alueesta ja niittokertoja on viisi. Suomalainen korjaa siis kahdella tai kolmella niitolla parhaassa tapauksessa hollantilaisen keskisadon -tai vain alle puolet siitä. Me suomalaiset lähdimme lumisesta Suomesta ja hollantilaiset vielä paistattelivat auringossa, jonka säteet oikein peilaantuivat raiheinien kiiltäviltä lehdiltä. Ei ihan samat lähtökohdat korkeisiin satoihin.

Säilöntäainetta ei monikaan vierailutila reissulla käyttänyt, ja rehun tuoksu oli sitä luokkaa että nenäänsä ei mielellään työntänyt riivittyyn siilon rintamukseen. (Paitsi "jos" joku tönäisi).  Siilojen ja aumojen peittäminen oli tehty kuitenkin todella huolella, kaikkialla oli siistiä ja missään ei lepattanut mikään muovinroikale. Kuitenkin nimenomaan laadukas säilörehu oli ruokinnan peruspilarina Alankomaidenkin appeissa, eikä maissi pelastanut maailmaa. Kenen pitäisi oppia nurmesta ja keneltä?

Osa neljänkin robotin kokoluokan tiloista oli valinnut pyöröpaalauksen, koska maan painuminen toisi valtavia kustannuksia siilojen rakenteita ajatellen.

 

Viiden niiton taktiikassa arvostettiin eniten kahta ensimmäistä niittoerää, joiden laatu on selvästi jälkisatoja parempaa. Kuudettakin satoa ehtii monesti kertyä, mutta se syötetään pois esimerkiksi ”lainalampaiden” avulla. Alangoilla ei voida ottaa riskiä, että tallataan maata enää myöhään syksyllä. Samoin kuin maan, myös siilojen painuminen on tietyillä alueilla ongelma ilman tallaustakin. Nurmiporukkamme testaili maan joustavuutta kuin trampoliinilla hyppien.

Nurmiasioiden opiskelu oli mukaansatempaavaa.

 

Tyypillinen tilanne tilakohteissa oli englanninraiheinävaltainen, todella tiheä ja noin 10 vuoden nurmikierrolla viljeltävä nurmi, jonka satotaso oli hollantilaista keskiluokkaa eli 12 000 kuiva-ainekilon luokkaa.  Kasvustoja ruiskutettiin tiuhaan rikka-aineilla ja täydennyskylvö oli varsin satunnaista. Toki englanninraiheinän kasvutapa ja talvenkestävyys poikkeavat suomalaisista timoteivaltaisista nurmista selvästi. Löytyipä kasvustoista myös ruokonataa, koiranheinää ja rehukattaraakin sekä valkoapilaa. Maan painuminen koettiin merkittäväksi ongelmaksi erityisesti lähempänä merta, joka osaltaan vähensi intoa muokata maata tiheään tahtiin. Mullokselle ei voinut kasvustoja jättää talven alle missään nimessä.

Mutta miksi satotaso on olosuhteisiin nähden ja Suomeen verrattuna alakanttiin? Nurmineuvontaa ei kuulemma saa, kertoi yksi isännistä. Nurmiryhmiä? No ei sellaista. Porukkamme nurmimestarit ja nurmiasiantuntijat päättivät kuitenkin jatkaa matkaa tältäkin tilalta eteenpäin ja jättää homman hollantilaisten haltuun.

Ratsasimme  pikkuporukalla myös mahtavan tiheän pellon. Se osoittautui kuitenkin naapurin pelloksi :)

 

150-285 lypsylehmän tiloilla säilörehun määrä on valtaisa, kuten myös lannan. Uusi fosforivähennysohjelma on astunut voimaan 2017, koska lisääntynyt karjamäärä on ylittänyt kansallisen 84,9 miljoonan kilon fosforirajan. Tämän seurauksena on tullut fosforinkäyttöoikeudet, jotka perustuvat vain lehmämäärään, eikä lainkaan peltoalaan. Sinänsä tällä ei ole nopeaa ja suoraa vaikutusta lannoitustyyliin, mutta erityisesti hiljattain maakauppoja tehneille ja laajennusta suunnitelleille tiloille lehmämäärän pakollinen vähentäminen on taloudellisesti ongelmallista.

Noin 20% liiallisesta fosforista pyritään pääsemään eroon rehujen alennettujen P-tasojen avulla ja loput 80% vähennyksistä tulee lopettavista karjoista ja lehmiä vähentävistä tiloista. Tällä pyritään takaamaan se, että Hollanti saisi säilyttää nitraatti-poikkeuslupansa, joka mahdollistaa extratypen käytön intensiivisen tuotannon maitotiloilla. Maan painuminen, järkyttävät pellon vuokra- ja ostohinnat ja sitten vielä tämäkin. Ehkä lyhyt kasvukausi ei olekaan Suomessa niin vaikea asia?

Pehmeälehtinen ruokonata osana Nutri-Fibre -seosta oli kovassa nosteessa.

Barenbrugin siemenfirmassa saimme hyvän katsauksen paikallisiin tapoihin tuottaa nurmea. Kovassa huudossa on NutriFibre-seos, joka perustuu pehmeälehtiseen ruokonataan. Seoksen avulla tuotetaan kuitua ja vahvaa ruokinnallista arvoa korkeatuottoisille lehmille. Pehmeälehtisen ruokonadan syvät, jopa metriset juuret varmistavat sadontuoton kuivinakin vuosina. Pehmeälehtinen ruokonata on myös tehokas ravinteiden hyödyntäjä, jonka seurauksena se tsemppaa rehuun hyvän raakavalkuaispitoisuuden, Barenbrugin mukaan 20% paremman kuin esimerkiksi timoteilla ja englanninraiheinällä. Energiasato on myös selvästi suurempi kuin minkään muun nurmiheinän, samoin satomäärä on 25-30% englanninraiheinää suurempi.  Kuivina kesinä jopa 60% suurempi.

Pehmeälehtisyys tarkoittaa lähinnä lehden reunan rakennetta, josta puuttuvat läheltä tarkasteltuna kovalehtisen ruokonadan veitsimäiset terävät kulmat.   Suomessa yleisesti käytetyt lajikkeet ovat ns. kovalehtisiä, sillä niiden talvenkestävyys on parempi. Toisaalta Suomessa käytetään nyt myös epävarmempaa talvehtijaa, englanninraiheinää, jonka talvenkestävyys on Alankomaissakin pehmeälehtistä ruokonataa heikompi. Tästä heräsi suomalaisten keskuudessa laajamittainen nurmi-inspiraatio, jonka tuloksista kuulette lähivuosina nurmiryhmistämme.

Seosvalintojen merkityksen lisäksi kasvuston tiheyden ja sopivan (0,5-1 cm) kylvösyvyyden merkitystä korostettiin erityisesti Barenbrugilla.

Hollannin ajatuksia ja ideoita julkaistaan muissakin blogeissa ja artikkeleissa lähiaikoina.

 

Kirjoittaja:

Anu Ellä

Huippuasiantuntija, nurmi

ProAgria Länsi-Suomi

 

Hollannin maatalousinfon keräämisessä auttoi Farmimatkojen mahtava matkamestari Anna Okkonen. Lähteenä on myös Barenbrugin asiantuntijat.

Kuvat: Anu Ellä ja Hollannin reissuporukka (kuvassa alla)

Huippuluokan nurmihullut. Kiitos jokaiselle!

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

joulukuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

Muualla blogeissa

  • Rahat riittämään!
    Helppoutta ja onnistumisia talouden, markkina-, ja tukiriskien hallintaan.