Korjuuaikanäytteillä varmuutta ruokintaan

3 min lukuaika

Ruokintapöydällä

Kuinka ottaa edustava rehunäyte?

Rehunayte

Kun nykyiset rehusäilöt ovat suuria, tuhansia kiloja, ja rehuerät jopa miljoonia kiloja, niiden laadusta ruokinnan suunnittelussa tiedetään ennen rehun valmistumista harmillisen vähän. Tarkkaillaan ehkä kasvuston ulkonäköä ja seurataan erilaisia netistä löytyviä mittareita. Usein rehuntekoon ryhdytään sen mukaan, mitä naapurin korjuuaikanäytteiden tulokset ovat. Aiotko syöttää talvella naapurin rehua omille eläimillesi? Kuva: Sini Öljymäki

Pääsääntöisesti säilörehusta korjataan kaksi satoa, joista pitäisi riittää rehua koko karjalle sisäruokintakaudeksi – tai vuodeksi. Jotta saisi etukäteen määritettyä oikean korjuuajan ja pystyisi raaka-aineen laadusta myös päättelemään talvikaudella tarvittavan täydennysrehun määrän ja laadun, on lähes välttämätöntä ottaa kasvustosta korjuuaikanäytteitä ja siilolta raaka-ainenäytteitä.

Suuresta siilosta saa isollakin kairalla lähinnä pintarehunäytteen, kun rehumassan korkeus saattaa olla useammankin metrin korkuinen. Eikä hommaan ole ihan lähitulevaisuudessa helpotusta tiedossa.

Teleskooppikairan keksimistä odotellessa on helpompaa ottaa viimeistään rehua korjatessa edustava näytejoukko, sekoittaa se hyvin ja lähettää se analysoitavaksi.

Korjuuaikanäyte

Valitse lohkolta yksi tai useampi tyypillisen näköinen kohta, josta otat näytteen. Varusteiksi riittävät tavalliset yleissakset rehunäytepussin lisäksi. Ota näytettä kunnon tukko ja leikkaa se läheltä pellon pintaa, mutta jätä sänkeä suunnilleen sen verran kuin korjuussa muutenkin jäisi. Kuva: Tarja Paatero
Yhden tukon ei tarvitse olla iso, mutta tulos on edustavampi, jos otat tukkoja sieltä täältä ja keräät niistä yhteisnäytteen. Muista sekoittaa näyte ennen lopullista pakkaamista! Laboratoriossa pussin sisältöä ei enää sekoiteta. Korjuuaikanäytteiden otto kannattaa aloittaa 2-3 viikkoa ennen lopullista rehuntekoa. Yksittäinen korjuuaikanäyte ei kerro paljoakaan optimaalisesta korjuuajankohdasta, niinpä näytteitä kannattaa ottaa tiheästi, jotta D-arvon muutoksen näkee ja pystyy haarukoimaan korjuuta. Valiolaisilla tiloilla käytössä oleva sähköinen näytesaate nopeuttaa näytteen käsittelyä laboratoriossa, kunhan saatteeseen on muistettu merkitä korjuuaikanäyte. Kuva: Tarja Paatero

Raaka-ainenäyte

Ota rehua siilolla tukko usein, vähintään maalajin tai lohkon vaihtuessa. Kasvustoltaan ja maalajiltaan samantyyppisiä lohkoja voi toki yhdistää samaan pussiin. Sulje pussi hyvin näytteiden poimimisen välillä ja suojaa se auringolta: näytteen koostumus muuttuu ratkaisevasti, jos pussia seisotetaan kauan auringossa ja avonaisena.

Pyöröpaalauksessa näytteitä voi kerätä karhoilta ja huolehtia näytteen edustavuudesta ottamalla näyte karhon keskiosasta ja ajallisesti mahdollisimman lähellä korjuuta.

Uusi näyte kannattaa myös ottaa aina, jos kuiva-aine muuttuu selkeästi tai jos kasvilaji muuttuu toiseen.

Määrällisesti suureksi kertynyt näyte kannattaa aina ennen lopullista pussitusta sekoittaa huolellisesti – laboratorio ottaa näytteen sellaisena kuin se pussista tulee.

Mieluummin ”liian monta” näytettä kuin liian vähän. Lähellä olevat analyysitulokset voi yhdistää, mutta sekanäytteen komponentteja ei pysty erottelemaan. Ei olisi hassumpi tapa, jos merkkaisi paalieriin tussilla lohkon ja korjuupäivän. Olisi paljon vähemmän arvuuttelemista ja yllätyspaketteja, kun niitä ajaa syöttöön navetalle.

Kirjoitus on päivitetty Tarja Paateron Veikkaus vai korjuunäyte -blogista.

Sini Öljymäki
maidontuotannon asiantuntija

Kysy lisää asiantuntijoiltamme.