Suomenlammas              

Koti
Ylös

[ Suomenlammas ] Texel ] Oxford Down ] Dorset ] Rygja ]

Suomenlampaan iäksi on ulkoisten ominaisuuksien perusteella arvioitu  noin tuhat vuotta. Skandinaavisten ja luoteisvenäläisten rotujen ja kantojen tavoin suomenlammas kuuluu pohjoisten lyhythäntäisten lampaiden roturyhmään. Suurin osa suomenlampaista on valkoisia, mutta rodusta on myös musta, ruskea ja harmaa värityyppi. Näistä harmaa ns. Kainuun harmas on erittäin uhanalainen. Suomenlammasuuhien (kaikki värityypit yhteensä) määrä oli v. 2001 n. 15 000 kpl. Valtaosa niistä oli risteytyskäytössä ja puhdasjalostuksessa (suomenlammas x suomenlammas) oli vain n. 6000 uuhta. Suomenlammasta on sen hyvien hedelmällisyysominaisuuksien vuoksi viety yli 40 maahan. 

Rodun tuntomerkit

 Rotu tunnetaan sen korkeasta hedelmällisyydestä, varhaisesta sukukypsyydestä, hyvistä emo-ominaisuuksista, korkeasta maidontuotannosta ja pehmeästä, kiiltävästä, keskihienosta, kiharasta villasta. Suomenlampaan pää ja jalat ovat villattomia. Keskisikiävyys on tuotosseurantaan osallistuvilla tiloilla aikuisilla uuhilla keskimäärin 2,5 karitsaa/ uuhi ja karitsoitten syntymäpaino 3-4 kg. Karitsoitten lisäkasvut syntymästä neljän kuukauden ikään ovat 200-300 g/pv. Aikuisten uuhien painot ovat keskimäärin 65-75 kg ja pässien painot 85-105 kg. Suomenlampaat ovat pitkäikäisiä. Rodulle tunnusomaista on rasvan varastoituminen  ontelorasvana eikä pintarasvana kuten monilla muilla roduilla.

Jalostustavoitteet

Kaikkein tärkein tavoite on saada supistunut puhdasrotuisen suomenlammaspopulaation määrä kasvamaan ja huolehtia perinnöllisen muuntelun säilymisestä. Tärkeätä on myös säilyttää rotutyypille kuuluvat ominaisuudet. Värin tulee olla yhtenäinen läpi koko eläimen.  Suomenlampaan tärkeimmät jalostettavat ominaisuudet ovat lihan- ja villantuotanto, hedelmällisyys, emo-ominaisuudet ja rakenne. Viime vuosina suomenlampaan jalostuksessa on entistä enemmän kiinnitetty huomiota rodun kasvunopeuden ja lihakkuuden parantamiseen aikuiskokoa suurentamatta, mutta koko ajan pidetään samalla huolta siitä, että rodun hyvä sikiävyys säilyy.