Nykypäivän kielenkäytössä on tullut tavaksi korvata vanhoja ilmauksia uusilla. Niinpä sana ongelma on korvattu sanalla haaste. Näin viestitään positiivista suhtautumista, periksi antamattomuutta ja innostunutta eteenpäin menoa.
ProAgrian Maaseudun puolesta 2012 -maaseudun kehittämisohjelma näkee maaseudun akuutit ja näköpiirissä olevat ongelmat haasteina. Niihin luvataan myös määrätietoisesti tarttua.
Haasteitahan maataloudessamme ja koko maaseudulla riittää. Maatalouden ajankohtaisen haasteen voisi kiteyttää kysymykseen : "Miten sovittaa maatalouteen kohdistettu tehokkuusvaatimus yhteen muiden maataloudelle sälytettyjen vaatimusten kanssa?".
Maataloudelta vaaditaan tehokkuutta monella tavalla. Juuri tällä hetkellä polttavin kysymys on kustannustehokkuus, sillä tuotantokustannukset ja tuotteista saatavat hinnat ovat kulkemassa jyrkästi eri suuntiin. Kustannustehokkuuteen pyrittäessä usein toistettu mantra on rakennekehitys, joka viime vuosien hurjasta vauhdista huolimatta ei varmasti tule hiipumaan vastaisuudessakaan.
Viljelijältä odotetaan tehokkuutta myös tuotannossa. Kotieläinten tuotosten ja peltoviljelyn satotason tulisi olla korkealla, jotta tuotantoon käytetyt panokset tulisivat tehokkaasti hyödynnettyä ja toisaalta alhaiset yksikköhinnat tuottaisivat edes kohtuullisen toimeentulon.
Tehokkuusvaateiden ohella maataloudelle on vuosi vuodelta sälytetty enemmän myös muita vaatimuksia. Ympäristönsuojelu on näistä pisimpään esillä ollut ja asian huomioiminen alkaakin olla jo rutiininomaista maatilan toiminnassa. Sen lisäksi karjatiloilla joudutaan yhä enemmän paneutumaan eläinten hyvinvointia koskeviin vaatimuksiin.
Oman vaatimuksensa viljelijälle asettaa myös koko ajan monimutkaistuvien ja lisääntyvien määräysten hallitseminen. Alkaa olla jo melkoisen haasteellista pysyä selvillä edes omaa tilaa koskevista määräyksistä, puhumattakaan siitä, että voisi ennakoida maatalouspolitiikan muutosten vaikutusta omalla kohdalla.
Haasteet kulminoituvat lopulta viljelijäperheeseen henkilökohtaisesti. Paineista huolimatta maatilalla tulisi kyetä huolehtimaan myös tärkeimmän tuotannontekijän, viljelijäperheen jäsenten, jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Maaseudulla on maatalouden ohella myös muita elinkeinomahdollisuuksia. Yhteiskunnan muutoksen myötä maaseudun muulla yrittäjyydellä näyttää nyt olevan mahdollisuutensa. Väestö paitsi vaurastuu, myös vanhenee ja on halukas ostamaan monenlaisia palveluja. Teollisuutta ja palveluelinkeinoja uhkaa samaan aikaan työvoimapula. Tekijöiden tarvetta on myös kasvavilla maatiloilla, jotka haluavat ulkoistaa osan toiminnoistaan. Myös energiantuotannossa on kysyntää pellolla ja metsässä kasvavalle energialle. Iso haaste maaseudulla onkin, miten realisoida uudet toimeentulomahdollisuudet.
Maatalouden ohella haasteita riittää myös neuvonnalla. ProAgrian kohdalla haasteen voi kai kiteyttää kysymyksellä: "Miten neuvonta vastaa maatalouden ja muiden maaseudun elinkeinojen tarpeisiin?".
Neuvonnan pitäisi pystyä kulkemaan kehityksen kärjessä, jotta sillä olisi rahan arvoista annettavaa neuvoa tarvitseville. Tasoltaan tämän päivän haasteisiin vastaavaa ja riittävän laaja-alaista osaamistahan ProAgria-organisaatiosta kyllä löytyy. Mutta uusia haasteitakin silti nousee kaiken aikaa.
Maatalouden ja maaseudun neuvonnassa on viime vuosina syntynyt selkeää kilpailua. Uusien neuvontayritysten ohella myös alalla toimivat liikeyritykset haluavat kontaktin asiakkaisiinsa oman neuvonnan kautta. Kilpailu hyvistä maatalouden asiantuntijoista näyttääkin kiristyvän kaiken aikaa. ProAgrian haasteena onkin pärjätä muiden kanssa tasavertaisesti kilpailussa paitsi asiakkaista, myös hyvistä asiantuntijoista.
Avainasia kilpailtaessa hyvistä työntekijöistä, ja heidän avullaan asiakkaista, on vahva taloudellinen pohja. Neuvonnan on voitava olla kannattavaa liiketoimintaa, jolloin se mahdollistaa sekä hyvien asiantuntijoiden palkkaamisen että palvelun jatkuvan kehittämisen.
ProAgria-neuvonnalla on kattava ja toimiva organisaatio koko maassa. Organisaation yksi iso haaste on hyödyntää olemassa olevat resurssinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Onnistuuko se parhaiten nykyisellä toimintamallilla vai saavutettaisiinko nykyistä tiiviimmällä yhteistyöllä parempi lopputulos?
Haasteita toki riittää meidän luottamushenkilöiden muodostamassa hallinnossakin. Viljelijäväestön vähetessä ja ikääntyessä sekä maaseudun elinkeinorakenteen sirpaloituessa tulisi organisaatiomme hallintoon sen eri tasoilla voida edelleenkin löytää maaseudun ja maatalouden kehittämisestä kiinnostuneita. Se edellyttää järjestöltä nykyaikaista rakennetta, jonka kautta jäsenten vaikutusmahdollisuudet voivat kanavoitua.
Olavi Kuja-Lipasti
ProAgria Etelä-Pohjanmaa,
hallituksen puheenjohtaja |
